Sveitsiläisen Lunatican edellinen levy luiskahti tutkani alapuolelta huomaamatta, mutta tästä uusimmasta teoksesta päätellen en liene paljoa menettänyt, sillä yhtye tuntuu polkevan paikallaan.

New Shores on aivan samasta puusta veistetty kuin ajat sitten ilmestynyt Fables & Dreams: sinfonisentapaista naislaulumetallia vokalistilla, joka kuulostaa yhtä keskeneräiseltä kuin reilut neljä vuotta sitten. Melodiat ovat pikkupirteitä, mutta liian tutun kuuloisia. Pahimpina miinuksina huojuvaääninen vokalisti ja suuriin eleisiin pyrkimisestään huolimatta latteaksi jäävä soundimaailma kaatavat levyn naamalleen.

Meno paranee hetkeksi mahtiballadissa Farewell My Love, jossa Andrea Dätwylerin tueksi näyttämölle astuu upeaääninen raspikurkku, Asia-yhteyksistään tunnettu John Payne. Kappaleessa yhtyeen ilmaisu ottaa akustisemman muodon. Avara, jousin ja ilmeikkäin sähkökitarasooloin koristeltu balladi on niin paljon parempi kuin yksikään levyn muista kappaleista, että tulee puoliväkisinkin tunne, että vastaavantyylinen akustinen rock saattaisi olla Lunaticalle luontevampi ilmaisumuoto kuin nykyisellään köykäiseksi jäävä heavy rockiin pyrkiminen. Nykymuodossaan Lunaticassa on vähän sellaisen Nightwish-peesaajien luokalle jääneen maku.

Voiceoverit biisien päälle jutteleva naisääni ääntää englantia selvästi paremmin kuin bändin vokalistineito ja saattaapa olla itse asiassa sävyltäänkin vokalistineidin väpätystä miellyttävämpi. Nollaa tulee, vaikka eivätpä voiceoverit New Shoresilta montaakaan pistettä rosvonneet.