|
01. Emanate
02. Heavy With Shadows
03. Treacherous
04. Heartless Enemy
05. Big Needles
06. Sharks That Circle
07. In Jet Streams
08. Laser Eyes
Kesto: 30:06 |
Isis-hemmo Aaron Turnerin perustama Hydra Head Records alkaa jo olla synonyymi Neurosis-lähtöiselle, hardcorea ja raskaanpuoleisia riffejä yhdistelevälle musisoinnille. Zozobra, jossa muuten vähemmän yllättäen soittaa niin Cave Inistä kuin Old Man Gloomista tuttu Caleb Scofield, on jälleen yksi tuoreehko tapaus tässä musiikkityylissä. Yhtyeen kakkoslevyn Bird of Preyn, eduksi on kuitenkin todettava, että siinä on Neurosiksen ärhäkämmän ilmaisun lisäksi vaikutteita myös Mastodon-henkisestä riffittelystä. Tietyllä tavalla on myös hienoa, ettei Zozobra tylsistytä kuuntelijaa nostattamalla kappaleita minuuttikaupalla, vaan käy lähes poikkeuksetta suoraan asiaan; jyräävän painokkaaseen mutta groovaavan mielekkääseen post-metalliin.
Lähes tarkalleen puolituntinen levy tuntuu vaihtelevasti sopivan lyhyeltä ja liian helposti ohi lipuvalta kokemukselta. Yhtä kaikki levylle ei ole tuntunut eksyneen kovin montaa mieleen jäävää riffiä tai teemaa. Mallikkaasti rullaavat biisit ovat kenties hieman liian virtaviivaisia, jotta niistä jäisi koukkuja korvakäytäviin. Bird of Prey on vähän kuin hyvä arkinen ateria; se täyttää mahan ja maistuu ihan hyvältä, mutta ei sitä kukaan enää jälkeenpäin kaiholla muistele. Industrial-sävytteistä välipalaraitaa, Big Needlesiä, lukuun ottamatta levy koostuu kenties hieman liian samanlaisista kappaleista, jotka sävykkäämpi päätösraita Laser Eyes pois lukien pysähtyvät sinne kolmen, neljän minuutin nurkille. Näin lyhyessä ajassa suoraviivaiset kappaleet toki tekevät selväksi asiansa, mutta eivät ehdi yleensä esittelemään itsestään kuin sen yhden ainoan puolen. On tosin pakko myöntää, että sen minkä Zozobra tekee, tekee se sen hyvin.
Kuten niin moni Hydra Head -julkaisu aiemminkin, myös Bird of Prey on laadukas tuotos, joka kuitenkaan tuskin nousee kenenkään arvonannossa genren kärkijulkaisujen rinnalle - tuskin edes vuoden 2008 osalta. Jos haussa kuitenkin on suoraviivaisempaa, enemmän kompaktien biisien kuin ylevään draaman kaaren rakentamiseen keskittyvää post-metallia, on Zozobra hyvinkin suositeltava tapaus.
22.12.2008, Antti Korpinen |
|
