|
01. Herzblut (Single Version)
02. Herzblut (Album Version)
03. A Fond Le Coeur - Herzblut (French)
04. Te Doy Mi Corazon - Herzblut (Spanish)
05. Eu Dou-Te O Meu Coração - Herzblut (Portuguese)
06. Share My Fate |
Toinen Doron Fear No Evil -albumia valmistelevista minikiekoista vuotaa sydänverta neljällä kielellä, kohteenaan heavynsä jo tuntevat Eurooppa ja Etelä-Amerikka. Miksei AFM-levypulju tähtäisi saman tien laajemmille markkinoille - seuraavan sinkkulohkaisunhan voisi versioida myös venäjäksi, mandariinikiinaksi ja hindiksi.
Herzblut-balladi riipii laulajansa sydäntä ja kuulijansa hermoja. Doron ääni tuo laahaukseen sitten ilmeisesti sen värisevän tunnelatauksen. Vaikka yleisöään tasapuolisesti pitkästyttääkin, slovari kohtelee kuulijoitaan myös kielipoliittisesti tarkastellen epätasa-arvoisesti, sillä espanjankielisestä versiosta löytyy espanjaa vain puolenkymmentä sanaa. Anteeksi pohjaanpalanut kyynisyyteni, mutta uskaltaisin epäillä manolojen etevyyttä Germanian kielen hallinnassa. Portugali-versiossa lauletaan ulkomaaksi sentään jo useampi värssy ja muutenkin jo poispilatuille ranskanperunoille kappale on tietenkin sanoitettu kokonaan uusiksi.
Biisin sanoituksesta hölkäsen pöläystä ymmärtämättömille tai muuten vain indoeurooppalaisten kielten ääntämyksestä vieraantuneille eksoottisemmat kieliversiot saattavat kuulostaa alkuperäisesitystä lyyrisemmiltä, soinnittomia konsonantteja vilisevä saksa kun ei kielenä ole varsinaisesti sydänjuurien repimiseen soveltuvin.
Niin tai näin, olipa esityskieli mikä tahansa, saman virren viiteen kertaan samalla sinkulla lanaaminen menee jo änkyttämisen puolelle, varsinkin kun jo toisella kerralla kappaleen kuuntelisi mieluiten viittomakielellä.
Englannilla sujuvammin toimeen tuleville EP tarjoaa sentään päätösrenkutuksen Share My Fate, joka yhdentekevyydestään huolimatta ei sentään haukotuta hengiltä, vaikka sokerisesti balladina alkaa sekin.
Kokonaisuutena sinkku lienee tarkoitettu joko Saksan raskasta musiikkia kuluttavan siirtolaisasujaimiston kansallisuushajonnan
markkinakartoitukseen tai vaihtoehtoisesti vain keräilijöille ja muille Doro-entusiasteille, sillä ei sillä musiikillisesti ihmeesti annettavaa ole; hyvin tuotettua tauhkaa lähinnä. En tiedä kuka neiti Peschille levynkansia nykyään kuvittaa, mutta hienoa on maalarin jälki. Ainakin tällä sinkulla kansitaide on sen parasta antia.
12.12.2008, Mape Ollila |
|
