|
01. Spell 81A: For Being Transformed into a Lotus
02. Spell 29A: For Not Taking Away the Heart of One Whose Conduct Has Been Vindicated in the Realm of the Dead
03. Spell 31: For Driving off a Crocodile Which Comes to Take Away One's Magic in the Realm of the Dead
04. Spell 28: For Not Permitting One's Heart to Be Taken in the Realm of the Dead
05. Spell 70: For Being the Successor of Osiris, Otherwise Said
06. Spell 32 (Part 1): For Repelling a Crocodile Which Comes to Take Away a Spirit's Magic in the Realm of the Dead
07. Spell 69: For Being the Successor of Osiris
08. Spell 125: The Declaration of Innocence
Kesto: 78:23 |
Mitä saadaan, kun yhdistetään bm-yhtye Striborg, kunnianhimoinen lahjattomuus ja egyptiläinen mytologia toisiinsa? Vastaus on tietenkin The Horn - yhden miehen orkesteri Australiasta.
Aivan kuin kömpelösti soitettu, helvetin ärsyttävällä rumpukoneella täydennetty ja muutoin täysin yhdentekevä jämäluokan black metal ei olisi tarpeeksi, tämä "bändi" on päättänyt sovittaa egyptiläisen The Book of the Deadin musikaaliseksi kerronnaksi. Konseptissahan ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta tämän luokan toteutus tuollaisesta tekeleestä on enemmänkin pyhäinhäväistys kuin kunnianosoitus. Mikä pahinta, Dawning of an Ancient Sun on kokoelma, joten idea alkuperäisestä kerrontajärjestyksestä on heitetty suoriltaan roskiin.
"Pure Ancient Egyptian Occult Space Metal", kuten kansivihkonen itse sen ilmaisee, ei ole millään mittakaavalla hyvää musiikkia. Teos sisältää vaivaiset 78 minuuttia rujoa, raakaakin black metalia, jossa yksinkertaiset riffit on toteuttu huonoilla, surisevilla soundeilla ja efektien läpi vedetyillä raakkunoilla. Päällä kuitenkin päsmäröi todella amatöörimäinen rumpukone, jota ei osaa mieltää sen enempää ammattimaiseksi industrial-biitiksi kuin oikean rumpupatteriston korvaajaksikaan.
Lopputulos muistuttaa jollain tasolla Ildjarn-filtterin läpi ajettua budjettiluokan Striborgia ja vieläpä huonosti tehtynä. Tätä on puolestaan täydennetty vaivaannuttavilla "dialogipätkillä" sekä ambientmaisilla kosketinsovituksilla. En koe valehtelevani, jos kutsun tätä tekelettä yhdeksi huonoimmista levyistä, joita olen ikinä läpi kuunnellut. Ei tämä ehkä aivan pahin ja kamalin tekele koskaan ole, mutta kovin kaukana sellaisesta ei olla. Ihmetyksen "kovasta" arvosanasta voi selittää lisäpisteillä sinänsä ok-tasoisesta ambientmaisuudesta levyn loppupuolella.
10.12.2008, Serpent |
|
