|
01. When
02. Ghost Of Perdition
03. Under The Weeping Moon
04. Bleak
05. Face Of Melinda
06. The Night And The Silent Water
07. Windowpane
08. Blackwater Park
09. Demon Of The Fall
kesto: 01:48:47
bonus:
- Interview with band
- Fan interviews
- Soundcheck
- Photogallery
kesto: ~ 39:00 min
|
Tasaista ja varmaa uraa studiolevyillään luonut ruotsalainen Opeth ruokki 2007 faniensa nälkää live-albumilla The Roundhouse Tapes, joka saa nyt rinnallensa visuaalisen esityksen DVD-muodossa.
Itse keikkahan on jo vanhaa kauraa, eli marraskuulta 2006 esitettynä Lontoon Camden Roadhousessa. Keikan julkaisua lienee edesauttanut sekin tieto, että tallenteena se jäi kitaristi Peter Lindgrenin viimeiseksi esiintymiseksi Opethin riveissä ja toisaalta rumpali Martin Axerotille se on vastaavasti ensimmäinen.
Itse paketin sisältöön ei julkaisijana toiminut Peaceville ole kuitenkaan liikaa satsannut, vaan kokonaisuus on enemmänkin tarjota vähän "pikkukivaa" faneille, olkoonkin, että musiikillinen anti on yhtä kaikki aivan loistavaa. 2004 julkaistu DVD Lamentations - Live At Shepherd's Bush Empire oli pakettina huomattavasti kattavampi, mutta tarjosi sopimusteknisistä syistä sisällöllisesti vain silloisen levy-yhtiön Music For Nationsin julkaisuja, joten tässä suhteessa The Roundhouse Tapes ajaa asiansa paremmin ja sopii hyvin edeltäjänsä rinnalle. Musiikillista antia lukuunottamatta se on sisällöllisesti kuitenkin vähän ankeahko.
Kuten edellä jo mainittiin, keskittyi Lamentations vain MFN-aikakauden kahden levyn materiaaliin. The Roundhouse Tapes kattaa varsin tasaisesti uran levyt pääsääntöisesti tyyliin yksi kappale per levy. Sisällöllisesti Lamentationsin kanssa ei onneksi mennä päällekkäin, kuin Windowpanen osalta.
Kappaleiden valinnat näinkin laajalta aikakaudelta ei silti kuulu epätasaisuutena, vaan kokonaisuus on eheä ja yhteneväinen.
Kuten monesta tällaisissa julkaisuissa, tulee helposti valittaneeksi sen ja sen kappaleen puutetta. Toisaalta on ymmärrettävää, bändin jo varsin laajan tuotannon ja kappaleiden pituudetkin huomioiden setti jää väkisinkin "puutteelliseksi", mutta hyvin on bändi onnistunut valinnoissaan, eikä esitys jätä epäilyille sijaa.
Yhteissoitto on vaivattoman rentoa ja ilmavaa, jonka sisällön monimuotoista esitystä on nautinto katsella, eikä bändi pelkää edes vähän soveltaa kappaleitaan, mikä kertoo paljon siitäkin, että jokainen jäsen on lunastanut paikkansa bändissä.
Bändi on todella vahvassa iskussa ja musiikki svengaa vastustamattomalla tavalla. Tunnin ja kolmen vartin mittainen setti pysyy hyvin kasassa säilyttäen intensiivisyyden ja jopa maagisen tunnelmansa. Myös soundillisesti keikka on onnistuttu tallentamaan erittäin hyvin ja kokonaisuus soikin hyvin mureasti, mutta samalla myös selkeästi ja kirkkaasti ilman, että live-henki katoaisi.
Suurimmaksi puutteeksi koenkin keikan visuaalisen puolen. Vaikka eri kuvakulmia onkin käytetty ahkerasti, niin valitettavasti itse keikka on vähän tylsää katsottavaa. Vaikka Opethilta nyt ei tarvitse odottaakaan mitään spektaakkelia, niin suurin miinus lähtee silti itse soittoympäristöstä. Sisätilakeikasta huolimatta sali on yllättävän valoisa ja karu, jossa sen enempää lavan takainen taustakuvioheijastus tai lavan oma valoshow ei mitenkään täytä vaadittavaa tunnelmaa ainakaan TV-ruudun välityksellä. Visuaalisuuden puutetta on korvattu lisäämällä DVD-kuvaan ilmapiirin mukaisesti välillä esim. mustavalkoisuutta, naarmuista kuvaa tai utuisuutta.
Musiikilliseen antiin soittoympäristön vaatimattomuus ei toki vaikuta, sillä bändi korvaa visuaalisen puutteen hallitsemalla esityksensä ilman ulkoisia avujakin täydellisesti, jossa edes esityksen vähäeleisyys ei käänny sitä vastaan vaan toimii omana osana Opethin luonnetta. Tätä korostaa vielä vokalisti Mikael Åkerfeldtin sarkastinen ja aika ajoin naamalla peruslukemilla heitetty kuiva ja alleviivaamaton huumori. Vaikka yleisön halpa nuoleskelu on kaukana tästä bändistä, on yleisö silti hienosti mukana.
Toinen, ehkä vähäpätöisempi ja bändistä riippumaton seikka, joka pisti silmääni oli salin keskivaiheilla jatkuvasti syntynyt pitti. Ok, onhan Opeth toki aika ajoin todella raskasta murskaa mutta pitti-bändiksi en sitä silti kovin helposti lukisi, saati, että pittiin kaivattaisiin ikävästi yleistynyttä tapaa huitoa nyrkeillä joka suuntaan. Näille duracell-hyrrille hiljaisemmat ja rauhallisimmat hetket näyttävät toimivan vain harmillisena hengähdystaukona seuraavaan huitomiseen, jonka aloittamiseen riittää näköjään vain kitaran särö. Tyylitajuntonta. No, kukin tavallaan, mutta henkilökohtaisesti koen bändin raskaimmatkin hetket nyanssirikkaina, joita tulee enemmänkin imeä vain sisäänsä, vaikka sitten vain tukka heiluen ja nyrkkiä puiden.
Bonus-materiaalin suhteen DVD on todella köyhää ja turhaa tavaraa. Sen 12-minuuttinen haastis on perustasoa, vaikka sinällään ihan mukavaahan kavereiden keskustelua on seurata. Sen sijaan vartin mittainen faniosuus hehkutuksineen on rasittavaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Vähemmälläkin uskotaan.
Runsas kymmenminuuttinen soundcheck Under The Weeping Moonista toimii hyvin todistaen kuinka hyvä ja svengaava kappale se itseasissa onkaan. Jotkut osaa.
Lopun kuvagallerian n. 40 kuvaa on taas määrältään nihkeä ja turhan oloinen, josta ei oikein keikan henki liikaa korostu. Eräskin suomalainen sivusto kuvaajineen tarjoaa parempaa tasoa 6-0.
Vaikka keikka on Åkerfeldtin mukaan ihan peruskeikka, ei se poista sitä tosiasiaa, että bändin tiukka yhteissoitto on saumatonta ja intensiivistä, mutta samalla vaivattoman rentoa ja yleisesti ottaen keikasta jääkin positiivinen fiilis. Vaikka julkaisu itsessään ei liikaa kiitosta ansaitse, niin The Roundhouse Tapes on hieno näyttö bändin taidoista myös lavalla. Vaikka olisinkin toivonut näkeväni visuaalisesti vähän tehokkaamman esityksen, kuuluu julkaisun silti päästä aiemman DVD:n seuraksi.
Arvion kannalta paketti on vähän ristiriitainen. Musiikillisen sisällön suhteen antaisin lähes täydet pisteet ja esityksen suhteen päästäisin samoihin lukemiin, mutta paketin bonusosa saa tyytyä ruotsalaisittain kakkoseen. Annetaan keskiarvoksi silti turvallinen kahdeksan ja puoli.
11.11.2008, Janne Rintala |
|
