|
01. Opposite The Fireplace - The Wall Of Shotguns
02. The Stars Above Us Are All Evil
03. The Sulphur-Coloured Clouds Are Hurrying Through the Lithium Gates
04. The Sepulchral God Holding A Speech For The Moribund
05. Those Who Sow In Tears Shall Reap In Joy
06. The Breathing Room
07. It Is Your Own Decision To Respect Life
08. Why Did You Say That Summer Was Dying?
09. We Have To Be Awake When They Come
10. The Touch Of Kindness Knows No Kingdom
11. The Blue And Purple Lesson In Love
Kesto: 67:42 |
Häpeilemättömyys ja ehdottomuus luovat mielestäni ideaalin kasvualustan metallimusiikin. Nämä kaksi, joita ravitaan parhaassa tapauksessa vielä tietynlaisella kunnianhimolla, ovat sitä tummista tumminta multaa, josta tunkevat lopulta päänsä läpi ne kaikkein pitkäikäisimmät tai vastaavasti ne hetkellisesti kaikkein kirkkaimpina loistavat kasvit. Tästä maaperästä ei juuriaan niin helposti irti revikään, mikä saattaa muodostua joillekin jopa jonkinlaiseksi taakaksi. Kenties saatekirjeen sanat "no catharsis here, no light" viittaavat juuri tähän tilaan, joka Lithium Gatesilta heijastuu kuuntelijalle kuin psykosomaattisena sairautena.
Lithium Gates paketoi samoihin kansiin kaksi The Puritanilta viimeisen parin vuoden aikana julkaistua 12-tuumaista mini-LP:tä, jotka julkaisi ruotsalainen I Hate Records. Tämä murskaava kokoelma kuulostaa vähän siltä kuin Monotheist-ajan Celtic Frost soittaisi Reverend Bizarren hitaimpia ja raskaimpia biisejä. Ajoittain, etenkin levyn loppupuolella, mieleen hiipii assosiaatioita myös Burzumin Filosofemin kaltaisiin tunnelmiin. Kyse on siis kolkosta ja äärimmäisen raskaasta tuomiopäivän metallista, joka ei ajoittain ole kauhean kaukana Unearthly Trancesta hitaimmillaan. UT:n tapaisia vapauttavasti rankaisevia, nopeampia osioita on Lithium Gatesilta kuitenkin turha etsiä. Yksinkertaiset riffit painavat selkää monisatakiloisen ristin lailla, joskin esimerkiksi It Is Your Own Decision To Respect Life -kappaleen kaltaiset, hyvinkin minimalistiset sävellykset asettavat koko "riffin" käsitteen aivan uuteen valoon.
The Puritan onnistuu pääosin kuitenkin välttämään yksioikoiselta tai tylsältä kuulostamisen, mikä juuri edellä mainitun kaltaisten sävellysten kohdalla on melkoinen saavutus. Biiseissä on lihaa luiden päällä juuri sopivasti liidikitaroiden, samplejen ja hieman kevyempien osien muodossa, ja levyn soundi onkin täten kiitettävän kokonaisvaltainen. Harvakseltaan esiintyvässä laulussa voisi kenties olla enemmän tunnevaihtelua, vaikken toisaalta tiedä, sopisiko sellainen ekstroverttiys The Puritanin pirtaan. Tällaisenaan laulun tunnelma kieltämättä heijastelee kuuntelijan tunnelmia, jotka vaihtelevat jossain kylmettyneen, alistuneen ja toivonsa heittäneen suunnalla. Kaiken kaikkiaan Lithium Gates on hienosti yhteen nivoutuva kooste The Puritanin tähänastisista vaiheista, mutta rehellisyyden nimissä uskalsin odottaa bändiltä vieläkin epätavallisempaa ja musertavampaa otetta. Vasta aiemmin tänä vuonna julkaistun The Black Law'n biisit kuulostavat omiin korviini levyn parhaalta annilta, joten toivoa sopii, että The Puritan olisi matkalla vielä syvemmälle mustan lain syövereihin.
26.11.2008, Antti Korpinen |
|
