|
01. Let the Truth be Known
02. January
03. Skeleton Key
04. Everything I Want
05. Key of Noise
06. Sorry to Say
07. Crawling
08. St. Jude
09. Gandhi's Got a Gun
10. Push it
11. Psycho Circus
12. Nork 13
13. Adeline
14. Under the Dead Tree |
Neljä vuotta ennen Brides Of Destructionin syntyä sen laulaja London Legrand törmäsi sattuman kautta Lynch Mob- ja Dokken kitaristi George Lynchiin, jonka kanssa työsti Let The Truth Be Known -levyn materiaalin. Silti vasta nyt Souls Of We -debyytti näkee päivänvalon, jossa soittavat myös rumpali Yael (Tom Morello, Alex Skolnick) ja basisti Johny Chow (Systematic, Fireball Ministry), ja levyllä kuullaan vieraileviakin tähtiä, muun muassa Morgan Rose (Sevendust), Fred Leclercq (Dragonforce) sekä Lynchin vanhaa bändikaveria Jeff Pilsonia, joka on myös kirjoittanut yhden kappaleen bändin kanssa. Värikkään joukon käsistä on syntynyt levy, joka on jotain aivan muuta, mitä voisi odottaa kenenkään yksittäisenä soolojulkaisuna.
Souls Of Wessä Legrand purkaa pahaa oloaan. Lyriikoista sen huomaa, mutta muuten musiikki ei ole mitenkään ärhäkkää, päinvastoin, se on yllättävän pehmoisaa sieluntrippiä ja pohjaa enemmän bluesiin, grooveen, hippiyteen ja shamaanimaailmaan, ja lyriikoissakin vilahtaa guruja ja Gandhi, jolla tosin on ase, Gandhi's Got A Gun, sanaleikkiähän on kiva vääntää. Myös kiitokset osoitetaan kaiken sortin vapaa-ajattelijoille, jotka etsivät loputtomasti totuutta. Push It on niinkin hippimäinen, että sen voisi luulla syntyneen Mother Love Bonen kynästä, ja bändi onnistuu kuulostamaan Stone Temple Pilots/Alice In Chains -miksaukseltakin, grunge on selkeästi yksi vaikuttaja. Rentoa meininkiä on luvassa koko tunnin mitalta, muutamaa nopeampaa raitaa lukuunottamatta. Aloitusraita, levyn nimikkokappale, erottuu edukseen joukosta. Siinä on mystiikkaa ja meininkiä, jota saisi olla enemmänkin levyllä.
Let The Truth Be Known erehtyy ajoittain kuulostamaan melko massiiviseltakin, mutta enimmäkseen levyn soundi on riisuttu ja luonnollinen, siitäkin huolimatta että Lynchillä on ollut käsissään armoton arsenaali kitaroita, pedaaleja ja vahvistimia joista ammentaa, muun muassa Randall Lynch Box ja vanha Hiwatt-vahvari, Eminence Super V kaiutin, Ltd Baritone Viper, Super V etuaste ja ESP GL 56, tämä lista Lynchiltä itseltään, jonka tyylistä on vaikea erehtyä ja Lynch-fanit varmasti pitävät tästäkin levystä. Hienoja sooloja, jotain uutta ja jotain vanhaa. Ripaus Lynch Mobia ja sexyä groovea, mutta paljon muuta ja paljon aatetta, sielua ja soulia, kuitenkaan sen syvempää koskettamatta, vaikka Legrandilla on upea ääni ja Lynchin soitto on aina taianomaista. Taidan vain arvostaa Lynch Mobia paljon enemmän.
05.11.2008, Satu Reunanen |
|
