|
01. Snowflake in a Hot World
02. Butterfly’s Wings
03. Senses on Fire
04. People are So Unpredictable (There’s No Bliss like Home)
05. October Sunshine
06. Runaway Raindrop
07. Dream of a Young Girl as a Flower
08. Faraway From Cars
09. A Squirrel and I (Holding On…and Then Letting Go)
Kesto: 41:36 |
Myönnän ensimmäisenä, että lähes parinkymmenen vuoden ikäinen Mercury Rev oli itselleni tätä ennen tuttu vain nimenä. Taiteellisen heleäksi syntikkapopiksi mieltyvällä Snowflake Midnightilla ei kitara pahemmin rouhi, vaan tunnusomaisempia elementtejä levylle ovat jopa drum 'n' bassin mieleen tuovat biitit, Suomen oman The Crashin Teemu Brunilan laulua muistuttava miesääni ja isosti kaiutettu äänimaailma.
Tämän epämetallisempaa levyä en taida olla Imperiumiin arvostellut, mutta mikäpä siinä, kun levyn musiikillinen sisältö toimii varsin mainiosti. Esimerkiksi Dream of a Young Girl as a Flower on kuin drum 'n' bass remix jostain Coldplayn hittiveisusta, kun taas Faraway From Carsin alkusävelet voisivat olla peräisin vaikkapa Sigur Rósin suoraviivaisimmista sävellyksistä. Todellisuudessa Mercury Revin vaikutteet lienevät kuitenkin lähempänä 80-luvun syntikkapoppia, eikä Coldplayta tai Sigur Rósia sikäli kannata mainita kuin jonkinlaisina hengenheimolaisina. Levyn yleistunnelma on elektronisuudestaan ja kenties korkealentoisuudestaankin huolimatta pääosin yllättävänkin lämmin ja kotoisa. Vaikka Mercury Revin biisit eivät olekaan erityisen kokeellisia, osoittaa bändi niin sävellyksellistä kuin sovituksellista tyylitajua, eikä kuuntelija jää levyä kuunnellessaan edes kaipaamaan tämän suurempia irtiottoja. Snowflake Midnight on mielestäni kiistaton osoitus 20-vuotiaan yhtyeen luomisvoimasta.
Okei, kenties Senses on Firen kaltaiset pienemmistä osasista rakentuvat kappaleet palavat välillä turhankin himmeällä liekillä, eikä levy täyttä rautaa läpeensä missään tapauksessa olekaan. Tietyssä mielentilassa albumi saattaa kuulostaa jopa muoviselta ja pikkunätiltä. Isoa ja tyhjää teollisuushallia mallintava kaikuefekti takaa sen, ettei levyn lähelle saati sisälle ole helppo päästä. Sisintään etenkin loppupuolella raottaessaan Snowflake Midnight kuitenkin todistaa olevansa myös syvempää tarkastelua kestävä tekele. Levyä kuunnellessa ainakin minut valtaa helposti tietynlainen naiivi kaipuu jotain saavuttamatonta kauneutta kohtaan. Kaiken kaikkiaan Snowflake Midnight on levollista, rauhoittavaa ja kuuntelua kestävää, mutta tietyn mielentilan vaativaa musiikkia.
01.11.2008, Antti Korpinen |
|
