|
01. Send A Message From The Heart
02. Let In Hollywood
03. Who's The Boss In The Factory
04. Two Blocks From The Edge
05. Eternally Pt: 1
06. Eternally Pt: 2 |
The Flower Kingsin pahin ongelma on yksinkertaisesti yhtyeen tai pikemminkin heidän nokkamiehensä Roine Stoltin tuotteliaisuus. Stoltin tuotteliaisuuden ansiosta The Flower Kings on laskenut markkinoille monenkirjavia levytyksiä, joiden laatu on heilahdellut laidasta laitaan, puhumattakaan lukuisista sivuprojekteista, joihin yhtyeen jäsenet ovat ängenneet mukaan viimevuosina. Monesti jopa toivoisi, että The Flower Kings käyttäisi ulkopuolista tuottajaa, joka raakkaisi keskinkertaisimmat ideat helmien joukosta. Ei kaikkea ole pakko julkaista.
Toisaalta ymmärrän varsin hyvin miksi monet muusikot hakeutuvat sivuprojekteihin. Loppujen lopuksi kyse on oppimisprosessista ja toisinaan vieraissa käynti saattaa piristää rutiiniksi muodostuneita kuvioita tai pahimmassa tapauksessa heijastua sekä pää- että sivutyöhön heikkona työpanoksena.
Ymmärrän myös miksi monien Flower Kings -fanien karvat nousevat pystyyn kuullessaan, että heidän suosikkiyhtyeensä jäsenien sivuprojekteja ollaan julkaisemassa. Jos jälki on vaihtelevaa emoyhtyeen levyillä, mitä se voisi olla sivuprojekteilla?
Flower Kingsin riveissä vaikuttavan basisti Jonas Reingoldin kohdalla asia on hieman toisenlainen. The Flower Kingsissä, Kaipassa ja The Tangentissa suoritettujen työnäyttöjen perusteella Reingold on lahjakas muusikko, mutta missään työpaikassaan häntä ei ole liiemmin juhlittu säveltäjänä. Vuosien varrella hän onkin päässyt purkamaan omia säveltäjäntarpeita Karmakanic-projektissaan, jonka tähänastiset tulokset eivät ole olleet järin järisyttäviä. Debyyttilevy Entering The Spectra (2002) oli tehty projektiluontoisena kokeiluna, jossa periaatteessa esiintyi The Flower Kings -kitaristi Johan Glössnerillä ja laulusolisti Göran Edmanilla vahvistettuna. Toisella pitkäsoitolla Wheel Of Life (2004) Karmakaniciin oli valikoitunut Reingoldin, Göran Edmanin, Zoltan Csörzin ja Krister Jonssonin muodostama ydinryhmä, johon lisäväriä toivat vierailevat muusikot. Valitettavasti lopputulos kuulosti hajanaiselta kokoelmalta, vaikka Wheel Of Life pitikin sisällään potentiaalisia ideoita.
Wheel Of Lifea seuranneella minikiertueella Karmakanicista hioutui selvästi oikea yhtye ja se myös kuuluu kolmannelta pitkäsoitolta Who´s The Boss In The Factory. Ydinryhmään on liittynyt Wheel Of Lifella esiintyneen nelikon jatkoksi kosketinsoittaja Lalle Larsson. Tämän seurauksena ydinryhmä on saavuttanut entistä tiiviimmän tunnun. Luonnollisesti uutuuslevyllä kuullaan myös muutamia ulkopuolisia vieraita ja lisäväriä ovat olleet antamassa yhtyekollega Tomas Bodinin (Flower Kings) lisäksi kosketinsoittaja Andy Tillison (The Tangent), puhallinsoittaja Theo Tarvis (The Tangent) ja hanuristi Lelo Nika (Johnny Clegg).
Toisin kuin aiemmat Karmakanic-kiekot Who´s The Boss In The Factory ei kärsi sävellysten hajanaisuudesta, vaan lopputulos kuulostaa äärimmäisen viimeistellyltä ja eheältä. Musiikillisesti Karmakanic kulkee samoja latuja kuin vanhakantaista sinfoprogea kunnioittava Flower Kings, mutta lisäksi joukkoon on lisätty sopivassa suhteessa jazzvaikutteita, joissa ryhmä pääsee irrottelemaan ilmavammin.
Who´s The Boss In The Factoryn avaava 19-minuuttinen Send A Message From The Heart asettaa levyn kurssille. Kappaletta kuunnellessa ei voi kuin todeta, että Karmakanicin voitto on selvä tappio Flower Kingsille, sillä musiikillisilta ansioiltaan Send A Message From The Heart nousee samalle tasolle kuin Stoltin parhaimmat työt.
Riehakkaissa, mutta samanaikaisesti letkeissä tunnelmissa viihdytään Gentle Giantin ja Alice In Chainsin omituiselta hybridiltä kuulostavassa Lost In Hollywoodissa. Yhdistelmä on kieltämättä outo, mutta se toimii.
Levyn eeppinen nimikappale etenee myös letkeän kompin saattelemana, mutta tällä kertaa kappaleen yleisilme on synkän mietteliäs, joskin hämmästyttävän mukaansatempaava. Kappaleen puolivälissä kuultava instrumentaaliosuus dominoivine pianokehittelyineen, hauraine mellotroneineen ja nauhattomine bassoineen on niinikään juhlavaa kuultavaa.
Led Zeppelinin ja Pink Floydin tontille astuva Two Blocks From The Edge on kaikessa yksinkertaisuudessaan komea kappale, jossa Krister Jonsson saa runsaasti tilaa otelautarevittelylle. Hienon lisämausteen kappaleelle antaa myös Theo Travisin vaikeroiva saksofoni.
Päätöskappale Eternally poikkeaa sävelkieleltään levyn muusta materiaalista, mutta muusikoiden luoman yhteissoundin ansiosta kappale ei riko kokonaisuutta. Kaihoisa päätöskappale onkin omistettu Reingoldin edesmenneille vanhemmille, jotka menehtyivät viimejouluna liikenneonnettomuudessa. Kappaleen sisällään pitämä voima on samaa luokkaa kuin King Crimsonin Red-kiekon vaikuttavassa päätöskappaleessa Starless.
Jos Who´s The Boss In The Factorylta haluaa nostaa esiin jotain erityislaatuista piirrettä sävellysten kypsymisen ohella, kiinnittyy huomio Göran Edmanin äänenkäyttöön. Aiemmilla Karmakanic-kiekoilla tämä ruotsalaisheviveteraani on vaikuttanut olevan hieman hukassa, mutta Who´s The Boss In The Factorylla vanha kettu tuntuu olevan kuin kotonaan. On kiehtovaa havaita, että Edmanin äänestä löytyy vielä uusia piirteitä ja Karmakanicissa hän pääsee käyttämään äänensä ala- ja keskirekisteriä toisin kuin vaikkapa Brazen Abbotin riveissä.
Eiköhän Who´s The Boss In The Factoryn kaltaisten näyttöjen olisi aiheellista, että Stolt päästäisi enemmänkin Reingoldin sävellyksiä Flower Kingsin levyille?
13.11.2008, Kalevi Heino |
|
