|
01. Staub
02. Karin
03. Schwarze Biene (Black Maja)
04. Unkerich
05. Still am Tresen
06. Welk
07. von Schnäbeln
08. Orgelblut
09. Faul
10. Welten |
Doomjazz. Eikö kuulostakin tyylikkäältä, mielenkiintoiselta ja pelottavan himmeältä genreltä? Juuri sitä tämän tyylilajin paras ja ehkäpä ainoa edustaja Bohren & Der Club Of Gore onkin uusimmalla Dolores-levyllään. Bändi on utuinen ja tunnelmallinen, ja juuri tässä piilee doomjazzin kiehtova ansalanka: vaikka musiikki taustoittuukin helposti miellyttäväksi piano/torvi-himmailuksi, jossain vaiheessa huomaat uivasi todella syvällä alakulon ja ahdistuksen syövereissä – kuin rauhallinen viininmaistajaisilta olisi kääntynyt arsenikinhuuruiseksi, hidastetuksi kuolonkamppailuksi.
Samalla täytyy sanoa, että allekirjoittaneen tyttöystävä nukahti kuunnellessaan Doloresia. Syy tähän on selvä: Bohren & Der Club Of Gore ei ole koskaan jakanut mitenkään yltäkylläisesti varianssia levyillään, ja samaa puuta on Doloreskin: hitaita instrumentaalikappaleita, jotka unenomaisuudessaan ja vellovuudessaan kadottavat ajan, paikan ja musiikin lait kuin Ulver Shadows of the Sun -uutukaisellaan. Mutta se varianssi, se puuttuu, vaikka yhtye kotisivuillaan vakuuttaakin kuulijan pääsevän uuden levyn materiaalin kautta myös ulos sieltä pimeästä huoneesta, jonka musiikki luo. Ehkäpä, mutta kauas ei tämä juoksu vie.
Doloresia ja ylipäätään Bohren & Der Club Of Gorea on kuitenkin vaikea kuunnella pätkissä tai pieninä annoksina. Se vaatii aina sen hypnoosin ja pitkäaikaisen käytön, jonka aikana kuulija ehtii todella upota kalmanhuuruisiin tunnelmiin. Tässä kohtaa tapahtuukin se vedenjako: toinen nukahtaa, toinen kokee katarsiksen, jonka pehmeys on ruumisarkun samettivuorin luokkaa.
Kummalle puolelle sinä jäät?
31.10.2008, Antti Klemi |
|
