|
CD:
01. Carnage Carnival
02. The Bitter End
03. Nameless
04. The Beast Within
05. Beggars Anthem
06. A Dark Embrace
07. Dominion
08. Endless Fear
09. Another Night
10. The Downfall
Kesto: 51:34
Bonus-DVD:
01. Studio Diary – Part I
02. Forever – Live at Sweden Rock Festival 2004
03. Studio Diary – Part II
04. Carnage Carnival – Live at Åsbrorocken 2007
05. Studio Diary – Part III
06. Dream Horizons – Live at Åsbrorocken 2007
07. Studio Diary – Part IV
08. The Bitter End – Live at Åsbrorocken 2007
09. Studio Diary – Part V
10. Judgement Day – Live at Åsbrorocken 2007
11. Carnage Carnival – The Video
12. Making of the Carnage Carnival Video
13. Credits
Kesto: 55:19 |
Ruotsin Kumlasta kotoisin oleva, vuonna '92 perustettu Memory Garden on moniaalla valitettavan tuntemattomaksi ja vähemmälle huomiolle jäänyt, vahvasti progressiivisenkin luontoinen sekä perustaltaan eeppisemmän linjan doom metal -yhtye. Selkeän omaleimaisesta, innovatiivisestakin ja edukseen erottuvasta yhtyeestä laadukkaine ja mieleenjäävine tuotoksineen on kuitenkin kyse, eikä ehdottoman tunnistettavasta sekä kokeilevastakin tyylistä ole odotetustikaan poikettu myöskään uusimmallaan Carnage Carnival, joka pitkänkin odottelun jälkeen viimein näki päivänvalon bonus-DVD:ineen kaikkineen alankomaalaisen VIC Recordsin toimesta tänä syksynä.
Alkuaan pitkälti Candlemassin ja jossain määrin Solitude Aeternuksenkin viitoittamilta poluilta tähän päivään on yhtye käynyt läpi selkeästi havaittavaa muutosta ja kehitystä; siinä missä vuoden '95 Forever -MCD sekä allekirjoittaneen suorastaan loputtomiin mestarilliseksi hehkuttama debyyttitäyspitkä Tides ('96) edustivat vielä huomattavasti perinteisempää ja jossain määrin suoraviivaisempaakin tuomionjulistusta, oli jo Verdict of Posterityllä ('98) kuultavissa merkittävästi aiempaa progressiivisempia piirteitä, jotka siitä lähtien ovat luontevana osana yhtyeen myöhempääkin kehitystä kuuluneet niin Miragella ('00) kuin Marion-singlelläkin ('04). Vuosien varrella alati lisääntyneet kokeellisemmat, progeilevammat sekä joidenkin mielestä jopa powermetalmaisemmatkin elementit yhdistettynä julkaisu toisensa jälkeen vain modernimpaan soundimaailmaan lienevätkin ensisijaisimpina vaikuttaneet mielipiteiden jyrkkäänkin jakautumiseen yhtyeen tuotannosta.
Sisältönsä puolesta Carnage Carnival täytti ainakin omat odotukseni varsin mallikkaasti; materiaali on taatun tunnistettavaa jälleenkin, biisit mieleenjääviä, tunnelmassa sopivasti levyn teeman mukaista kieroutuneisuutta / nyrjähtäneisyyttä -split ja riittävän raskaasti soivan kokonaisuudenkin ollessa kauttaaltaan eheä. Teknisesti levy on esimerkillistä ja vahvaa jälkeä, vaikka toisaalta moderni soundimaailma näyttäytyykin jossain määrin geneerisempänä verrattuna aiempien levyjen vähemmän tuotettuun äänipolitiikkaan. Tämä ei kuitenkaan nouse liian häiritseväksi piirteeksi missään vaiheessa, vaan varmalla otteella sekä asiaankuuluvalla spiritillä luotu, monisyinen sekä hengittävä tuotos kestää hyvin kuuntelua. Vielä uusintakierroksillakin tarjoaa CC miellyttävän pitkään hommaa koossa sekä mielenkiintoa yllä pitäviä koukkuja, elementtejä ja ulottuvuuksia, joihin ei vielä aiemmilla pyöräytyksillä ehtinyt välttämättä kiinnittää aivan samalla tavoin huomiota. Aiemman tuotannon monessa mielessä pelkistetympään meininkiin nähden on Carnage Carnival ensi-istumalta jopa hiukan hengästyttävä kokemus, jos kohta hiukan päältä 50-minuuttinen CD:n parissa vierähtääkin kivuttomasti sekä miellyttävissä merkeissä.
Oivallisena, joskin lähinnä vain (niitä vähäisiä) faneja miellyttävämpänä lisänä julkaisun ohessa on jo edelläkin mainittu bonus-DVD, joka pitää sisällään lyhykäisiä pätkiä nauhoitussessioista studiolta, live-kuvaa kotimaansa keikoilta, levyn nimikkobiisin videon sekä sen making of:ia kulissien takaa. Nauhoitukset ovat normaalia ja tavanomaista kuviota yleisestikin instrumenttien ja laulujen purkkiin vetämisistä, samaten making of on tasan sitä, mitä musiikkivideoiden työstäminen ja kuvaaminen yleensäkin. Vaikka toisaalta ne sekä myös muutamiin paikkoihin ujutetut inside-häröilytkin toki tuovat kuulijan & katsojan lähemmäksi yhtyettä ja biisien työstämistä, kohdistui silti suurempi mielenkiinto ainakin itsellä nimenomaan poimintoihin live-vedoista, joita olisi hyvin voinut olla melkolailla enemmänkin; nyt vajaan tunnin mittainen DVD on katsottu varsin nopeasti läpi, ja muutoin sopivan kotikutoinen sekä maanläheiselläkin otteella työstetty elävämpi kuva jätti nyt ehkä hiukan vajaan oloisen vaikutelman, vaikka toisaalta kaikenlainen yhtyeeseen liittyvä rakkauen boonus kaltaistani faniboikkaa since '96 jo tällaisenaankin tottakai miellytti.
Kaikkiaan on Carnage Carnival toimiva, mieleenjäävä sekä asenteella oleviksi taottu kokonaisuus. Aiempien saati aivan alkupään levyjen tasolle ei tietty nousta, mutta muutoin käsillä on ehdottomasti katsastamisen arvoinen julkaisu, vaikka toisaalta en välttämättä mielisikään suositella sitä aivan ensisijaisimmaksi tuotokseksi Memory Gardeniin vasta tutustuville. Pari ensimmäistä julkaisua lienee hyvä tyypata ennen tätä, sillä sen verran erilaista ja alati kokeilevampaa uusin tuotoksensa teemavalintoineen kaikkineen kuitenkin on verrattuna juuri mihinkään aiemmista levyistä, joiden kautta taasen voisi yhtyeeseen tutustuminen olla jokusenkin astetta vaivattomampaa. Vanhempia tuotoksia on tosin ollut hyvinkin hankala löytää jo useamman vuotta, mutta onneksi tilanteeseen on muutosta luvassa: VIC Recordsilta on jossain vaiheessa tulossa Foreverin ja Tidesin remasteroidut re-issuet niin ikään bonus-materiaalien kanssa (ja Foreverissa ymmärtääkseni mukana myös rare cult Blessed Are the Dead -EP '94!), joskin tarkempaa ajankohtaa uusintajulkaisuille ei toistaiseksi ole vielä ainakaan tätä kirjoittassani ilmoitettu. Mutta ei kait siinä; levyt soimaan ja DOOM ON!
21.10.2008, Frostheim |
|
