|
01. Evolution
02. Utopia
03. All Sides Black
04. This Dead Meaning
05. Two Borders
06. Shred
07. Infected Choice
08. Dying Face
09. New Confidence
10. More Than A Day
11. The Same Blood
Kesto: 55:13 |
Eivätkö ne koskaan opi? Pari vuotta sitten AFM Records toimitti arvioon Perzonal Warin edellisen levyn, joka oli raiskattu biisien ristiinfeidauksilla. Tällä kertaa levy on tärvelty taukojen avulla ja levy pitenee noin 30 minuuttia sillä, että joutuu kuuntelemaan viidentoista sekunnin välein levyaseman armon anelua. Tekisi mieli heittää koko räiskäle seinään, mutta keksitään siitä nyt jotakin sanottavaa senkin uhalla että sanoma median oikuttelusta vääristyy.
Perzonal War ei ole niin tuore ryhmä kuin luulisi, se on perustettu jo 1996 ja Bloodline on bändin kuudes täyspitkä tuotos. Tiedä sitten, miten näinkin pitkä pyöriminen piireissä on vaikuttanut musiikkiin, sillä levyn materiaali ei ole erityisen persoonallista. En tiedä onko bändi väsähtänyt vai onko kyse luovuuden puutteesta, mutta Bloodlinesin thrashin ja powerin sekoitus ei erityisemmin puhuttele. Levyllä on hetkensä, mutta vain hetkiä, jälkikäteen huippukohtien löytäminen on hankalaa. Biiseistä ei oikeastaan jää mitään mieleen. On vaikeaa suhtautua biiseihin, joissa on vain yhdentekeviä melodioita, geneerisiä riffejä ja oppikirjameininkiä.
Yhtyeen statuksesta omassa maassaan en osaa sanoa mitään, josta johtuen on aika erikoista, että Perzonal Warin vierailijoina levyllä on hieman menestyneempienkinj bändien soittoniekkoja, tärkeimpänä ja tunnetuimpana näistä ehkäpä Rage-kepittäjä Victor Smolski, joka käy pyörittelemässä kuusikielistä Utopia-biisissä. Lainassa on ukkoja Destructionista, Sacred Reichistä ja Grave Diggeristä. Näitä kaikkia tyyppejä yhdistää se, että heidän omien yhtyeidensä musiikkia kuuntelee huomattavasti mieluummin kuin Perzonal Waria. Jos nyt suoraan sanotaan, vierailijoiden vaikutusta en kuullut, tajusin vasta luettuani kansipaperit, että porukkaa on muualtakin kuin omista piireistä.
Tämänkaltaisista yhtyeistä on aika hankala sanoa mitään. Perzonal War menee uusimmalla levynään siihen kategoriaan jossa kaikki on OK, mutta mikään ei hyvin. Elämä on niin lyhyt, että geneeriseen kasarithrashiin ei jaksaisi paneutua. Bloodline on taas yksi niistä monista keskinkertaisuuksien kategoriaan vajoavista levyistä ja joita tuskin tulee kuunneltua sen jälkeen kun arviovelvollisuudet ovat ohi.
07.10.2008, Turkka Holmqvist |
|
