|
01. About Butterflies And Children
02. Places Remained
03. The Misplay
04. From Silence To Noise
05. Someone Starts To Fade Away
06. Kites
07. Lightdark
Kesto: 53:47 |
Kevyt tuulahdus ikuisesta Roomasta kantaa Nosoundin tapauksessa mukanaan runsaasti vivahteita myös toisaalta Euroopasta. Italialaisbändin musiikki kiinnittyy nimittäin vahvasti kevyehkön brittiläisen progerockin perinteeseen tuoden mieleen mm. Pink Floydin ja ennen kaikkea Porcupine Treen. Ilmava, jopa eteerinen tunnelmointi valahtaa kuitenkin ajoittain päältä kiiltelevän kauniiksi liitelyksi vailla erityisiä sävellyksellisiä ansioita.
Lightdarkin tunnelmaa määrittelevät kiireettömyys ja kaihoisuus, kun taas musiikillisesti etualalle nousevat varsin stevenwilsonmaiset laulusovitukset ja toismaailmallisten syntikoiden ja efektoitujen kitaroiden heleä ambient-kudonta. Täysin tuulenvireen heiteltäväksi ei Nosound kuitenkaan musiikkiaan päästä, mistä pitää huolen maanläheisen rento rumpu- ja bassotyöskentely. Aivan kuin Porcupine Treellä, pahimmillaan letkeydessään laiskoilta kuulostavat bassokuviot ja tarpeettoman pedantti rummuttelu pitävät biisit mielestäni turhankin tiukasti maan pinnalla. Lightdarkilta jää kaiken kaikkiaan kaipaamaan uskaliaampia irtiottoja. Viimeistään No-Manin Tim Bownessin laulama ja sanoittama Someone Starts To Fade Away osoittaa lisäksi, että Nosoundin varsinaisen laulaja-pääpirun, Giancarlo Erran lauluäänessä ja -taidoissa on vielä runsaasti toivomisen varaa.
Lightdark on liiaksi yhden tunnelman - yhden pastellisävyn - levy, joka tukahduttaa nopeasti niin itsensä kuin kuuntelijankin. Kitesissa soiva sello tuo levylle sen kipeästi kaipaamaa orgaanisuutta. Vaikka levyn äänimaisemassa soivat kosketinpuolella toki paikoin analogisemmatkin vempaimet aina mellotronista lähtien, on sen välittämä tunnelma liiaksi sähköinen ja kliinisen turvallinen. Sävellyksellisesti Lightdarkin kappaleet eivät puolestaan ole mitenkään ihmeellisiä - niitä voisi monin paikoin moittia jopa tasapaksuiksi. Muodollisesti Nosound on kuitenkin jo nyt osaava bändi. Lightdark nojaa kuitenkin liiaksi tuotannolliseen kikkailuun, vieläpä varsin geneeriseen sellaiseen. Tulevilla tuotoksillaan bändin täytyykin pystyä merkityksellistämään ja perustelemaan musiikilliset ja sovitukselliset ratkaisunsa paremmin.
06.10.2008, Antti Korpinen |
|
