|
01. Embrace of the Narrow House
I. The Conqueror Worm
II. Subterrean Night
III. King of the Black Sunrise
02. The Hours
03. Melanthos
04. The Eighth House
I. Trancendence of Agony
II. Mistress of Beasts
05. Master of Witches
06. Shroud of Divine Will
07. The Private Labyrinth
Kesto 41:34 |
The Wounded Kings sekoittaa musiikkiinsa perinteisen ja modernimman doomin osasia, onnistuen kuulostamaan hieman Goatsnakelta ilman bändille tyypillistä armotonta groovea. Tai ehkä sitäkin on, mutta tempo on sen verran hitaampi ettei se saa niin sanotusti "vaihdetta silmään".
Levyn tunnelma on selkeästi synkkä, mutta myös jollain tapaa kepeä... tai hellä. Biiseihin on paikoitellen ahdettu kerroksittain kitaraa erilaisilla soundeilla niin, että kitaravalli tuntuu jatkuvasti kasvavan, muttei koskaan saavuta lakipistettään. Alimpana pörisevä tuhnusärötty kitara on enimmäkseen niin taustalla, ettei sitä juuri edes huomaa ja basson kanssa se muodostaakin mukavan alustan, jolla puhtaamman kuuloisten kitaroiden on helppo temmeltää. Junnaavasti rullaavat rummut laahaavat perässä kunhan kerkeävät ja päähuomio jää kitarakerroksille ja vokalistin maaniselle kutsulle.
Vokalisti kuulostaakin erittäin hyvältä, puhtaat ja hieman valittavat laulut soljuvat riffien keskellä, tuoden kokonaisuuteen varsin eteerisen yleistunnelman. Koskettimia käytetään harvakseltaan, selkeimmin ne nousevat oikeastaan esiin tunnelman alleviivaajana, jonka lisäksi biiseihin on ripoteltu efektejä mausteeksi.
Päälimmäinen tunne levyä kuunnellessa on kitaroiden asema levyllä, jotka ovat esillä selkeästi eniten. Jopa niin paljon että vokalisti on enemmän "soittimen" asemassa ja kitarat, tai oikeastaan kitaravallit, vievät niin kutsutun keulahahmon paikan.
Levy onnistuu paikoitellen välittämään hyvinkin death/doomille tyypillisiä tunteita tai tiloja, olematta kuitenkaan lainkaan samalla tavalla "rankka". En osaa pukea vaikutelmaa sanoiksi, koska levyllä ei ole ensimmäistäkään huutoa tai murahdusta.
Levy on piristävällä tavalla erilainen doom metal -levy. Vaikka kyseessä on tummaa ja hidas musiikki, on The Wounded Kings onnistunut luomaan teoksen, joka on selkeästi enemmän kuin osiensa summa. Vaikka Embrace of the Narrow House onkin ehdottomasti kitarapainotteinen levy, ei siitä tule tunnetta että se olisi toisille muusikoille tehty tekniikkaesittely, vaan nimenomaan aikaa ja vaivaa vaativa kuuntelukokemus. Toivottavasti levyn pariin on tilaisuus palata usein hyvien kuulokkeiden ja ajan kanssa, ilman että sitä pitää analysoida ja purkaa sanoiksi. Oletan nimittäin, että levy on parhaimmillaan ilman muita häiriötekijöitä.
23.09.2008, Jukka Kolehmainen |
|
