|
01. S.O.S.
02. Tempus Fugit
03. Land Of Dawn
04. The Magic Word
05. Inquisition
06. Letter Of The Law
07. Stay In The Light
08. Benediction
09. Light & Shadows
10. Tanz In Die Dämmerung |
Paremman termin puutteessa Uli Jon Rothia voisi ylistää lajinsa valioyksilönä. Roth oli Ritchie Blackmoren ohella ensimmäisiä raskaamman rockin kitaristeja, jotka toivat neoklassiset sävellinjat rockmusiikkiin, vaikuttaen täten suuresti Yngwie Malmsteeniin, joka kehitti kyseisen tyylisuunnan äärimmäisyyksiin.
Vai kehittikö? Vaikkei Uli Jon Roth näinä päivinä tekisi mitään, jätti hän levytysuransa ensimmäisellä kymmenvuotisella jaksolla taakseen sarjan töitä, joilla hän sinetöi asemansa legendana. Ensin Scorpionsin ja sittemmin oman Electric Sunin riveissä Roth yhdisti hendrixmäiset tyylittelyt neoklassisiin kuvioihin, joista hän loi oman kosmista hippienergiaa uhkuvan universuminsa. Moni muu olisi saattanut jättää musiikillisen kehityksensä siihen, jatkaen hyväksi havaitun linjan toistamista. Sen sijaan Roth ryhtyi uskaliaasti sekoittamaan tavaramerkiksi muodostuneeseen soittotyyliinsä entistä enemmän erilaisia klassisen musiikin ilmaisumuotoja. Viitteitä Lisztin ja Puccinin musiikista imetyistä vaikutteista oli havaittavissa jo Beyond The Astral Skiesilla (1985) ja Prologue To The Symphonic Legendsillä (1995), mutta tositoimiin Roth on päässyt vasta tuoreella Under A Dark Sky-levyllään.
Lähestymistavasta riippuen Rothin oratorioita, oopperaa, sinfonioita ja neoklassista hardrockia yhdistelevän musiikin voi tulkita kahdellakin eri tapaa. Pessimistisimmät kuulijat voivat kuitata eri ilmaisutyyleistä toiseen poukkoilun kykenemättömyytenä hallita selkeästi yhtä osa-aluetta. Vaikka väitteessä olisi hieman perää, ei käy kieltäminen etteikö eri tyylejä yhdistelevä musiikki ole parhaimmillaan aidosti innovatiivista, ja siitä myös välittyy Rothin vilpitön usko omaan visioonsa.
Ennen kaikkea Under A Dark Sky on visuaalista musiikkia sisältävä kokonaisuus. Ensi kuulemalla levy vaikuttaa suurelta tyylien sekamelskalta, jossa perinteiset orkesteri-instrumentit kohtaavat rock-maailman ja klassisen laulun edustajat vuorottelevat äänijänteitään revittelevien solistien kanssa. Alkujärkytyksen ja itsepintaisesti suoritettujen uudelleenkuuntelujen jälkeen Under A Dark Skyn hienoudet alkavat aueta. Laulukerroksia levyllä onkin paljon, ja erityisesti Mark Boalsin (ex-Yngwie Malmsteen, Ring Of Fire ja Royal Hunt), ja Liz Vandaalin (ex-Sahara) vokaalityylittelyjä on ilo kuunnella.
Teemallisia kokonaisuuksia on tunnetusti paha rikkoa, mutta tästäkin huolimatta Under A Dark Skyn parhaimmiksi hetkiksi kohoavat tyylikkäästi rokkaava Land Of Dawn, koskettava Stay In The Light ja itämaisia sävyjä esiintuova eepos Tanz In Die Dämmerung. Huippuhetkien vastapainoksi levylle on ympätty lievästä tyhjäkäynnistä kärsiviä suvantoja (mm. keskinkertainen Light & Shadows) ja viihteelliseltä orkesterimusiikilta kuulostavia kohtia, jotka liiallisen pitkityksen vuoksi nakertavat kokonaisvaikutelmaa.
Päätyipä kuulija johtopäätöksessään levyn olevan joko kunnianhimoinen teos tai tyylistä toiseen poukkoileva sekamelska, ei voi kuitenkaan kieltää etteikö Roth tietäisi miten kuulija jätetään nälkäiseksi. Sen voi todeta itse kukin kuunnellessaan hengästyttäväksi maratoniksi yltyvää päätöskappaletta Tanz In Die Dämmerung. Tästä voi vain vetää johtopäätöksen, että Under A Dark Sky saa jatkoa.
17.09.2008, Kalevi Heino |
|
