Torniosta ponnistava doom metallia soittava Ordog, on itselleni uusi tuttavuus, siitäkin huolimatta että yhtye on jo ehtinyt yhden täsypitkän julkaisemaan. Levyn mukana tulleessa postimerkin kokoisessa tiedotteessa sanottiin yhtyeen olevan funeral doomia, mutta itse sijoittaisin yhtyeen death/doomin puolelle, jos genresaivartelua harrastetaan.
Salamointia, myrskyä ja perinteisiä kliseita viljellään heti alusta alkaen, yleistunnelman ollessa melodramaattisen synkkä. Vaikka levyllä onkin kuultaessa funeral doomin tyylikeinoja, maistuu kokonaisuus enemmän death/doomille ja paikoitellen jopa gootahtavalle teatraalisuudelle. Lisäksi kappaleissa on hämmentävää progeilua, sellaista laiskan päälleliimatun oloista sekavuutta, joka tuntuu hieman irralliselta.
Soundit ovat jokseenkin erikoiset, kitarat ovat erittäin kirskuvat sekä painotus on selkeästi yläpään äänissä, jolloin riipivyys korostuu varsinkin malalilla volyymitasoilla. Soundi kuulostaa selkeästi paremmalta hieman kovemmilla äänenpaineilla, mutta sillonkin se tuntuu varsin kerroksittaiselta. Levyllä on kosketinsoittimia reilulla kädellä, piano-osuuksia ja synamattoa on ripoteltu pitkin matkaa, omaan makuuni aivan liikaa. Aiemmin mainitsemani "gootahtavuus" johtuu erityisesti lauluosuuksien puhtaista osuuksista, joissa patetia ja melodraama taittuvat paikoitellen koomisuuden puolelle. Murinapuolella vokaalit ovat kuitenkin varsin vakuuttavat ja tumma tunnelma sekä alkupään biisien kurkkuhuuto laulujen kylmyys välittyy kuten pitääkin.
Ordog kuulostaa bändiltä jolla on suuria suunnitelmia ja tavoitteena tehdä musiikkia jollaista muut eivät tee. Ongelmaksi muodostuu sillisalaattimaisuus, jossa tyylejä ja tapoja tehdä musiikkia on liikaa päällekäin. Doom metal -äänite joka tuo useaan otteeseen mieleen Sisters of Mercyn, aiheuttaa minulle nähtävästi hieman päänvaivaa.
En saanut levystä otetta ja vaikka hyvää riffiä ja ideoita piisaakin, jäi levystä sekava maku. Kohokohtia löytyi esimerkiksi loppupään Pokol kappaleesta, jonka puolivälin paikkeilla päästiin hyvään hautajaistunnelmaan, tosin saman kappaleen alkupään herkistelyt jätti kovin kylmäksi.
05.09.2008, Jukka Kolehmainen |