|
01. Dead City Lights
02. Killhoney
03. Anthem for a New Wave
04. Hurter
05. Die Lover Die
06. Let Sleeping Gods Lie
07. My Crying Veins
08. Pain Hates Me
09. The Sickness Crown
10. Ghostdance
11. Sunday Morning
12. Bury Me Down (The End) |
End Of Green yrittää vanheta tyylillä ja tahdikkuudella. Tämä saksalainen bändi aloitti 1990-luvulla raskaalla, melankolisella ja muhkealla angstirokkailulla, mutta nyt soivat kaiuttimissa uudet soinnut. Rokkaava ja tarttuvuutta tarjoileva vaihtoehtorymistely huokuu The Sick’s Sensella.
Vaikka muutos on ollutkin asteittainen, ei sitä voida pitää onnistuneena. End Of Green tuntuu tekevän liikaa kompromisseja ja luottavan peruskonseptiin, jonka muottiin valettuja rock-bändejä mahtuu radiokanavilla kolmetoista tusinaan. Osa Foo Fightersia, osa HIMiä, osa The 69 Eyesia - oikeastaan The Sick’s Sense on kokoelma erilaisia alternative rockin osa-alueita kuin oma itsenäinen teoksensa.
Biisit ja asenne ovat kuitenkin se, mikä loppujen lopuksi ratkaisee, ja aluksi levy kuulostaakin ihan menevältä paketilta: Dead City Lights ja Killhoney voisivat olla viereistodellisuudessa kelpoja pikkuhittejä melodisine kitaroineen ja taustakööreineen, joilla ladataan kertosäkeisiin tarvittavaa tehokkuutta. Pian keskinkertaisuus puskee kuitenkin hikenä pintaan ja levy muuttuu väkinäiseksi renkutukseksi, joka ei kliseissä säästele. Etenkin Pain Hates Men tyylipuhdas Queens Of The Stoneage -varkaus särähti korvaan. Ainoita omalaatuisuuden vilkahduksia ovat sooloartistinakin räpytelleen Michelle Darknessin Peter Steelen syvyyksiä tavoittelevat lauluosuudet, jotka nekin kääntyvät häiritseväksi maneeriksi – ”I will hurt you in the morning, I will love you in the night” -lyriikkanäytteistä puhumattakaan.
Lopputuloksena on siis varsin keskinkertainen ”dark” rock –levy, jonka selviksi ansioiksi jäävät levyn päättävät, raukeammalla kädenjäljellä maalatut synkeilyt Sunday Morning ja Bury Me Down (The End), muutamat tyylikkäästi kohoavat kitaravonkunat ja pari kohtalaista rokkirallia. Muutoin The Sick’s Sense on helposti pureksittu ja unohdettu.
09.09.2008, Antti Klemi |
|
