|
01. Straight To Hell
02. The Power And The Glory
03. Hand Of God
04. Fall From Grace
05. Hell
06. Evil Perfection
07. Stab U In The Back
08. Armageddon
09. Kill The Music
10. Evilution Devilution
11. Blood Sky
12. USA For Satan
13. Dirge/The Awakening
Kesto: 55:25 |
Venomin merkitystä äärimetallin, varsinkin black metalin kehittymiseen ei voi millään muotoa vähätellä, mutta tämän veteraanibändin taso on ollut kuitenkin erittäin ailahtelevaa koko uransa ajan.
Kaksi ensimmäistä albumia, Welcome To Hell ja Black Metal ovat raskaan metallin kiistattomia klassikoita, joiden tasolle bändi ei sittemmin ole noussut. Edes At War With Satan tai Possessed eivät yllä samanlaiseen asemaan, vaikka niidenkin klassikko-status toki yleisesti tunnustetaankin.
Tuon nelikon jälkeen seuranneiden, aika ajoin hyvin epätasaisten julkaisujen ja miehistönvaihdosten jälkeen, vihdoin vuonna 1998 ilmestynyt alkuperäiskokoonpanon, Cronos-Mantas-Abaddonin paluulevy Cast In Stone olikin taas varsin vetreä esitys. Toisaalta siinä oli myös niin monien nykylevyjenkin ongelma; ylipituutta ja epätasaisuutta. Vaikka trion paluu oli sittemmin vain kertaluonteinen, jäi tuleville levyille samat vaivat, eikä bändin 12. täyspitkä albumi, Hell tee tästä poikkeusta.
Lähes tunti Helvetin tarjoamaa keskinkertaista vääntöä on liikaa ja turhauttavaa. Levy olisi vaatinut ehdottomasti karsimista, sillä sen parhaimmat hetket täyttävät juuri ja juuri suunnilleen puolet levyn kappalemäärästä.
Oikeastaan ne parhaimmat hetket ovat laskettavissa yhden käden sormilla, mutta vähän venyttäen saadaan kyllä toinenkin käsi mukaan, jonka sormista osa on tullut pureskellut jo poikki.
Sellaiset kappaleet, kuten Straight To Hell, Evil Perfection, Blood Sky tai Evolution Devilution osoittavat, ettei Venomin liekki ole vielä täysin sammunut. Myös päätöskappaleen Dirge/The Awakening alkuosa saavuttaa synkkää tunnelmaa, mutta ei pelasta levyä enää siltä, että sen toinen puolikas on joko täysin tyhjänpäiväistä tai korkeintaan keskinkertaista jyystöä.
Yhdistämällä edellisen levyn Metal Blackin hyvin harvat hyvät hetket Hellin parhaimpien kanssa oltaisiin saatu runsas puolituntinen hyvää nyky-Venomia.
On valitettavaa, että nykymuotoinen Venom luottaa itsekritiikin ja intohimon puutteessaan liikaa nimeensä sen sijaan, että hyppäisi suoraan Helvetin liekkeihin oksentaen täysipainoisen ja tiiviin albumin myrkkyä. Koska kolmaskaan kerta ei antanut yleä, niin ehkäpä siihen myrkkyliemeen tarvitaan sittenkin Cronosin lisäksi vielä Mantas ja Abaddon.
Digipak-version ostajat saavat bonukseksi kaksi live-biisiä, In League With Satan & Burn In Hell.
02.09.2008, Janne Rintala |
|
