|
01. Loudest Shop Vac in the World
02. The Irrespective Disc Area
03. Bulk Eye
04. Shit Kids Galore
05. Celestial Dusty Groove
06. Pour You into the Rug
07. Challenge Jets
08. Lord Krepelka
09. Why Is the Couch Always Wet?
10. Slaughbaugh’s Ought not Own Dog Data
11. Dirty Looks
12. Who’s a Puppy Cat
13. Awe Man that’s Jive Skip
14. Punkgasm
Kesto: 49:01
|
Ei, nyt ei kiemurrella orgastisen punkin kourissa. Don Caballero tähtää sointutykillään tarkemmin, vaikka levyn skaala onkin enemmän haulikon vaikutusalueen kaltainen: hämyilevää alternativea, 70-luvun progehuuruja, jazzahtavaa venkoilua, post-rockia, noiserockia ja kaikkea muuta, joka tiivistyy rumpuvirtuoosi Damon Chen ylläpitämään yllätyksellisyyteen ja koukerointiin.
Mikään ylitsepääsemätön riffilabyrintti Punkgasm ei kuitenkaan ole, ja ei tarvitse olla musiikkiteorian kaikkivaltias nauttiakseen Don Caballeron menosta. Levyltä löytyy pitkiä pätkiä, jotka vedetään läpi hitaammilla kierroksilla ja puhdasta svengiäkin on tarjolla runsain mitoin. Omanlaisekseen näkökulmaksi nousee kuitenkin Don Caballerolle ominainen instrumentaalipainotteisuus – vain muutamaan otteeseen levyllä kuullaan hennonoloista ja demomaista laulutyöskentelyä – joka tuo esille sovituksellisia ratkaisuja ja nostaa samalla kynnystä nauttia levystä silkkana musiikkivirtana. Tosin parempi näin kuin että kuultavissa olisi päälleliimattu emo-kirkuja.
Päällisin puolin Don Caballero tekeekin polyrytmisesta vuoristoradastaan kelpo kuunneltavaa, jossa haastavampia säksätyksiä pehmennetään suoraviivaisemmilla ja helpommin nieltävillä osuuksilla – mainittakoon vaikkapa postrockin vellovuutta ja rumpumylvintää yhdistävä Pour You into the Rug tai tyylipuhtaasti rokkaava Dirty Looks-kaksiminuuttinen. Kun myös ottaa huomioon tämän päivän tendenssin, jossa Opethin ja Mars Voltan kaltaiset semiprogeyhtyeet nauttivat laajaa suosiota, alkaa Punkgasmkin pyöriä maallikon korvissa suotuisasti. Hieman tarttuvammilla elementeillä ja nauhan venyttämisellä loivemmaksi maisemaksi – kokonaisuus jää nimittäin sekavahkoksi - levystä voisi nauttia suurempikin yleisö, mutta nyt täsmäsuuntaus osoittaa enimmäkseen progen ja rumpupornon ystävien suuntaan – vaikka kyllä se punk-henkikin vihdoin ja viimein päätöskappaleessa vilahtaa.
01.09.2008, Antti Klemi |
|
