Vokalistikurko Matt Barlow on palannut takaisin Iced Earthiin, joten jenkkiryhmän homma on jälleen niillä raiteilla, mille se kuuluukin ja bändi on palannut genrensä parhaiden joukkoon. Vai onko?

Omituista kyllä, tuore albumi antaisi ymmärtää, että indianalaisyhtyeen paketissa ei taida olla kunnossa enää mikään muu, kuin juurikin Barlown äänenkäyttö. The Crucible of Man (Something Wicked Pt. 2) on kuin tarkoituksellisesti koottu rykelmä sanoituksellisen teeman yhteensitomia biisejä, jotka eivät ole musiikillisesti matkalla minnekään. Varsinaisena pikakiväärinä tunnetun Jon Schafferin riffeistä puuttuu tulivoima ja tympeiden ja rauhallisten keskitempokappaleiden seuratessa toinen toistaan, ihmettelen suuresti pettyneenä miten ihmeessä albumi voikin olla niin käsittämättömän veltto kokonaisuus.

Tästä sopasta sattumien etsiminen käy valitettavasti työstä, mutta levyn puoliväliin päästäessä The Dimension Gauntlet ja selkeästi tämän pannukakun paras siivu I Walk Alone väläyttävät sentään edes muutaman odotetunlaisen Schaffer-riffin ennen, kuin albumi vaipuu takaisin verkkaisen mitäänsanomattomuutensa harmaansynkeään suonsilmäkkeeseen.

Mitä tästä nyt voi sanoa? The Crucible of Man (Something Wicked Pt. 2) on yksi vuoden 2008 pahimmista pettymyksistä, eikä sitä voi suositella kuin sille kuuntelijakunnalle, jonka mielestä Iced Earth on aikaisemmin esittänyt hiukan liian rankkaa heviä?

Objektiivisuuden nimissä ja pelkästään levyn toteutukseen ja tuotannollisiin ansioihin keskittyessäni annan kuutosen, mutta sen vain sanon, että ultimaattisen pettyneenä fanipoikana todellakin tekisi mieleni rokottaa kiekolta vielä piste tai pari.