|
01. The Contamination
02. Dominion of the Worm
03. Dust and Bones
04. Vermis Hysteria
05. Vortex of Human Suffering
06. Fields of Blood and Regret
07. The Negation
Kesto: 50:05 |
Aluksi huokaisin joutuvani kahlaamaan taas uuden ja kasvottoman Darkthrone/Craft-henkisen kloonin, mutta pian III – Lord of Vermin käänsi esille aivan uuden itsestään. Svartkraft, yksi Azaghalista tutun Tomi Kalliolan lempilapsista, yhdistelee mielenkiintoisesti melankolisempia ja ahdistuksessa syövytettyjä tunnelmia perinteiseen surinaan, ja aivan oma tyylikeinonsa ovat siellä täällä esiin tunkevat, paikoin maalailevat, paikoin depression maisemissa riipivät laulut, jotka tuovat mieleen Ved Buens Enden.
Svartkraft edustaakin tätä uutta itsemurhapitoisen black metalin aaltoa, joka ei enää elä pelkästään Burzumin perinnöstä vaan tuottaa koko ajan uusia sävyjä ja ajatuksia musiikissaan. Niinpä III – Lord of Vermin pyöriskeleekin paljolti vakuuttavassa dramatiikassa, innovatiivisissa riffeissä, kummallisissa kitarasoundeissa ja hiljaisuuden partaalle hoippuvassa alakulossa, joka parhaiten tiivistyy rauhallisia tempoja ja yksinäisyydessään surevia kitaroita sisältävässä Fields of Blood and Regretissa.
Tosin täysin uniikkia viiltelyä Svartkraft ei pysty tuottamaan, ja levyltä kirpoaakin muutamia erittäin geneerisiä osuuksia niin melankolian kuin murhanhimoisen black metalin saralla. III – Lord of Vermin on kuitenkin astetta parempi tekele jo ennakkoluulottoman asenteensa, Kalliolan kokonaisvaltaisesti vakuuttavan laulun ja tasapainoisen tuotantonsa puolesta, joten Shiningin ja vastaavien kuolossa ja kärsimyksessä rypevien yhtyeiden ystävät voivat hyvin mielin tarkastaa myös Svartkraftin.
08.10.2008, Antti Klemi |
|
