|
01. Devolution
02. Elevator to Hell
03. Vicious Circle - the Seven Deadly Sins
04. Offenders of the Throne
05. Last Desperate Scream
06. Urge (the Greed of Gain)
07. The Violation of Morality
08. Inner Indulgence
09. Odyssey of Frustration
10. No One Shall Survive
kesto: 48:04
|
"Tässä Schmier Destructionista, kuuntelet uutta Destructionia bla bla bla", hokee laulaja Schmier kappaleiden välissä kerta toisensa jälkeen. Näitä harvinaisen kummallista sovitusratkaisuja eivät myyntiversion hankkijat tosin pääse "nauttimaan". Koen siis olevani etuoikeutettu, kun ihan kerrotaan, mitä kuuntelen. Koska ärtymys ei kuitenkaan tästä enää mihinkään laske, on vihainen tunnelma valmis levyn jatkokuuntelemiseen. Onhan kyseessä sentään hevilevy.
Destructionin kymmenes albumi D.E.V.O.L.U.T.I.O.N., joka nimenä viittaa kappaleiden alkukirjaimiin, ei tuo suurta muutosta bändin ulosantiin, mutta pieniä vivahde-eroja se pitää silti sisällään. Miltä siis kuulostaa Destruction vuosimallia 2008?
Vaikka varsin perinteistä Destructionia tässä tarjoillaan, siinä missä Schmierin vokalisointi on edelleen tutun kuuloista ja samalla vähän yksioikoistakin, on D.E.V.O.L.U.T.I.O.N. myös selkeästi aiempaa teknisempi ja kulmikkaampi esitys. Teknisesti levy on varmasti parasta, mitä bändi on saanut aikaiseksi, mutta ei musiikillisesti, jos tarttuvuudesta puhutaan. Bändin "toisen aikakauden" tuotoksissa levy on kyllä parempi kuin kaksi edellistä, mutta "paluulevy" All Hell Breaks Loosen saati Antichristin tasolle se ei yllä.
Kokonaisuus on erittäin tasavahva, mikä kääntyy myös osin levyä vastaan, sillä materiaalin seasta ei oikeastaan erotu yhtään selkeää ässää ja levy alkaakin edetessään toistamaan itseään. Levy sortuu myös edeltäjänsä tapaan olemaan hieman ylipitkä. Biisin tai pari poistamalla kokonaisuus olisi ollut iskevämpi. Tuotannollisesti levy on toki huippuluokkaa.
Triviana todettakoon, että levyllä on kolme kitaravierasta. Vicious Circlessä sooloilee Vinnie Moore U.F.O.:sta ja Urge (The Greed Of Grain) -veisun kolmesta soolosta vastaa Destructionin oman Miken lisäksi Gary Holt Exoduksesta ja Annihilatorin Jeff Waters.
D.E.V.O.L.U.T.I.O.N. on hyvä jatke Destructionin historiaan. Vaikka muutokset eivät olekaan huomattavia, levy on oiva osoitus, ettei bändi pyri jämähtämään kasarihenkiseksi vanhojen maneerien lämmittelijäksi, vaan pyrkii saamaan vähän uuttakin öljyä jo ennestään varsin hyvin rullaavaan koneeseensa. Vaikka yksittäisiin osiin purettuna levy on varsin tehokas, niin kokonaisuuden lievän monotonisuuden ja parin turhan kappaleen myötä annettakoon palkinnoksi vaikkapa seiska.
29.08.2008, Janne Rintala |
|
