|
01. Karhujen talo (Kari Peitsamo)
02. Musti sotakoira (Kollaa Kestää)
03. Kevät (Tavaramarkkinat)
04. Vaasankin veri vapisee (Juice Leskinen Grand Slam)
05. Pissaa ja paskaa (Terveet Kädet)
06. Onnellinen perhe (Ne Luumäet)
07. Matti (CMX)
08. Rakkauslaulu (Juliet Jonesin Sydän)
09. Rääväsuita ei haluta Suomeen (Eppu Normaali)
10. Kuolla elävänä (Mana Mana)
kesto: 28:29
|
Kun Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus pisti "liike lopetettu" kyltin oveen, siirtyi koko kansan junttihevin titteli Kotiteollisuudelle. Bändeillä on muutakin yhteistä; nimittäin kumpikin on saanut aikaiseksi yhden (1) kappaleen.
Kun Triot menivät tekemään oman versionsa jo alunalkaen järkyttävästä Tiernapojista, ottaa Kotiteollisuus tapansa mukaan asiat rennommin juomalla viinaa ja julkaisemalla cover-levyn, jolla versioi omia suosikkejaan vieden pisteet kotiin jo pelkästään pilkkeellä silmäkulmassaan.
Tällaiset cover-levyt ovat kuitenkin hieman riskialttiita. Siinä missä perinteiset tribuuttilevyt kaatuvat aika ajoi huonoihin versioihin, niin cover-levyt saavat helposti saman piiskansivalluksen lisäksi noottia myös materiaalin hajanaisuudesta ja toiveesta pysytellä vain siellä treenikämpän puolella.
Kotiteollisuus välttää kuitenkin pahimmat sudenkuopat, vaikka versiointeja riittää Terveistä Käsistä Juliet Jonesin Sydämeen. Ne parhaimmat tai vaihtohtoisesti pahimmat löytyvätkin niistä epätodennäköisimmistä versioista. Tavaramarkkinoiden Kevät kaikkine salmiakkeineen tai Juliet Jonesin Sydän Rakkauslauluineen kuulostavat Hynysen suussa lievästi hullulta ajatukselta, mutta saavat samalla hymyä aikaiseksi.
Paremmin bändin ilmaisuun sopivat ärhäkkäät Terveet Kädet tai CMX, jotka menevät sopivasti 30 sekunnin rykäisyinä. Joskin TK-laina Pissaa Ja Paskaa alkaa olla jo turhan suosittu erite. Kari Peitsamon Karhujen Talo tai Juicen Vaasankin veri vapisee ovat puolestaan kuin räätälöityjä Kotiteollisuudelle.
Sen sijaan levyn päättävään Mana Manan alkuperäisen biisin päällekäyvään maanisuuteen ei ole yksikään bändi pystynyt vastaamaan, eikä sitä tee Kotiteollisuuskaan. Kappale sopii silti hyvin bändille ja käypä Viikatteen Kaarle vetäisemässä siihen varsin tyylikkäät soolot. Miehen sooloja kuullaan myös Vaasankin veri vapisee -veisussa ja hänen kitarointiaan on aina todella nautinto kuunnella.
Kuten bändikin toteaa, Sotakoiran tekeminen on ollut hauskaa ja miksipä ei olisi. Kyllähän se huumori kukkii omalla tavallaan joidenkin versioiden epätavallisuudesta. Osa taas sopii bändille hyvin ilman lainaviitan virkaakin.
Ei tätä liikaa viitsi moittiakaan. Ei ole alkuperäisten voittanutta, tai, kuten bändi sen itse sanoo: "kannattaa muuten tutustua alkuperäisiin, ovat parempia", mutta sopivaan hetkeen näitäkin soittanee. Osaa on kuultu aiemmin jo livetilanteessakin, johon tällaiset yllätysvedot sopivat kyllä huomattavasti paremmin.
Levy ei kestä kovin kriittistä lähestymistapaa, mutta tällaisena pienimuotoisena rentona välityönä Sotakoira on silti varsin kelpo tekele.
12.08.2008, Janne Rintala |
|
