|
01. Ritus
02. Subterrean
03. Dragged to the Roots
04. Gate III: Devils from the Outer Dark
I) Walpurgis
II) The Coming of 13
III) Exitus Templum
Kesto 73:56 |
Moss on brittiläinen doom metalin ja sludgen rajamaastossa rämpivä trio, jonka omien sanojensa mukaan hakee inspiraatiota makaaberista, vapaamuurareiden salaseuroista, marihuanasta, Aleister Crowleyltä ja Doris Zora Nortonilta. Syvissä syövereissä liikutaan. Tämän, bändin toisen levyn kuten ensimmäisenkin, on tuottanut Electric Wizardin Jus Oborn, joten jonkinlaista genren sisäistä laatua oli lupa odottaa.
Levyn kansivihossa mainitaan useasti että Moss pitää äärimmäisen metallin kuulijaltaan, oletettavasti siis siksi ettei muut yhtyeet enää tunnukaan niin äärimmäiseltä, mutta omasta puolestani on sanottava ettei yhtye niin kovin eroa muusta funeral-tempojen doom-yhtyeistä. Bändi kuulostaa sekoitukselta Electric Wizardin huumeista tunnelmaa, The Funeral Orchestran hautajaissaattuetta ja Khanate-tyylin droneambienssia, samalla kuitenkin lisäten keitokseen oman vinoutuneen sivumakunsa. Ilman lyriikoita on vaikea sanoa mitä tarinoita yhtye kertoo, mutta voin olettaa niiden olevan aika synkkää ja hämyistä tekstiä.
Levyn soundit ovat suttuista tuhnua, hieman jo mainitun Electric Wizardin tyyliin ja ihan ymmärrettävistä syistä, vaikkakin olen sen kummemmin vertailematta havaitsevinani että erojakin on. Varsinkin rummut tuntuvat olevan hyvin syvässä montussa muiden soitinten takana, kuuluen kuitenkin kaikuina niiden ohitse tai yli varsin selkeästi. Samasta paikasta kumpuaa myös vokalistin tuskainen äänetely, joka on jonkinlainen sekasikiö huuto- ja murinalauluja. Hitaalla temmolla vokaalit kuulostavatkin varsin sairailta, lauseiden ja sanojen venyessä pitkiksi huudoiksi tai valituksiksi.
Moss on varsin mainio ja ennen kaikkea ilkeä tuttavuus, joka tuo uusia, joskin erityisen tunkkaisia, tuulahduksia tähän synkkään musiikkityyliin. Mitään uutta bändi ei tee, mutta se vanha, minkä se tekee, toimii kuten pitääkin.
Suurimmaksi yllätykseksi koin oikeastaan vain julkaisijan, koska viimeksi Rise Aboven poiketessa "julkaisulinjastaan" saimme kuultavaksemme yltiöhipin Circulus-yhtyeen neo-folkkia, eikä putiikki ole juuri aiemmin näin tummaa ja matelevaa materiaalia julkaissut. Propsit siitä.
14.08.2008, Jukka Kolehmainen |
|
