|
CD1:
01. The Prophecy
02. Dark Reflections
03. Voices in the Wind
04. Under the Oak
05. Tears
06. Into the Unfathomed Tower:
PT. I Dance of the Fay
PT. II Magic/Entering the Tower
PT. III Dance of the Fay (reprise)
PT. IV Souls Flight
PT. V Towards the Unknown
PT. VI Choir of Angels
PT. VII Outside the Gates of Heaven
07. The Edge of Heaven
08. Somewhere in Nowhere
09. Through the Infinitive Halls of Death
10. Dawn
11. A Tale Of Creation
CD2:
01. Dark Reflections (demo)
02. Under the Oak (demo)
03. Into the Unfathomed Tower (demo)
04. Somewhere in Nowhere (demo)
05. A Tale of Creation (demo)
06. Interview
07. Dark Reflections (video) |
Tales of Creation oli viimeinen albumi, jonka Candlemass teki laulaja Messiah Marcolinin kanssa, ja vaikka basisti/biisintekijä Leif Edling pääsikin tällä levyllä luomaan visioitaan teemakokonaisuudesta ja nauhoittamaan uusiksi vanhoja Nemesis-ajan kappaleita, ilmassa on selvästi keskeneräisyyden ja lähtemisen tuntua. Jotkut kappaleista ovat eeppisen doom metalin juhlaa ja jotkut taas jäävät keskinkertaisuuden tasolle.
Levy ei kuitenkaan tee kompromisseja vaan jatkaa Candlemassin ehdotonta linjaa pompöösimaisen, pahaenteisen ja julistavan doom metalin saralla. Riffit pysyvät suurina, sooloja ja vonkunaa riittää ja Messiah Marcolin venyttelee äänijänteitään joskus vähän liiankin pateettisesti. Muutama yllätyskin sekaan mahtuu, suurimpana Into the Unfathomed Tower, kolmeminuuttinen ja seitsenosainen (!) instrumentaali, joka kiristelee parhaimmillaan power metalin nopeuksissa. Kappale ei aivan levyn yleiseen tunnelmaan sovi, mutta onpa ainakin mielenkiintoinen yksityiskohta.
Selviksi onnistumisiksi voi taas laskea nopeatempoisen Dark Reflectionsin ja jo Epicus Doomicus Metallicusilla hurmanneen Under the Oakin. Myös levyn loppupuoli väläyttelee paikoin, mutta kappaleet eivät ole aivan niin ilkeitä ja iskeviä mitä yhtyeeltä on parhaimpina hetkinään voinut odottaa. Jotenkin biisit soutavat liikaa omissa vesissään ja luottavat hitauteen ja kitaristi Lars Johanssonin soittotyylin raskauteen ja eeppisyyteen. Ei siis missään nimessä huonoa tavaraa, mutta yhtyeen diskografian huomioon ottaen ei kärkikastiakaan.
Tämän uudelleenjulkaisun kakkoslevy koostuu pääasiassa Tales of Creationin kappaleiden demoversioista, jotka ovat varsin epätasaista kuunneltavaa. Näissä versioissa Edling hoitelee laulupuolen, mikä tietenkin tuo oman hauskan lisänsä kappaleisiin, mutta miksikään albumiversioita päihittäviksi kappaleiksi ei niistä ole – kyseessä on enemmänkin Candlemass-diggareita varten kerättyä bonusta kuten myös 20-minuuttinen haastis levyn julkaisun ajoilta ja live-menoa esittelevä promovideo.
Tales of Creation päätti yhden, ehkä merkittävimmän ajanjakson Candlemassin uralla ja teki sen tyydyttävästi. Herra Marcolinhan kävi tosin lyömässä vielä yhden naulan arkkuun palaamalla ruotuun vuonna 2005 julkaistun Candlemass-levyn ajaksi, mutta olisi kaikista epäkohdistaan huolimatta tämä vuoden 1989 tuotos kelvannut viimeiseksi sanaksi.
09.08.2008, Antti Klemi |
|
