|
01. ...And Hell Sent An Angel
02. White Walls
03. Blood For A God (The Dead Walk The Earth Again)
04. I Am The Sun
05. Burning Sky
06. Dawn Of The Last Day
07. Behind The Wall Of Misfortune
Kesto: 43:58 |
Ihmiset ovat rakentaneet alttareita niin kauan kuin he ovat tunnustaneet jonkin heitä korkeamman voiman tai hahmon olemassaolon. Ihminen pystyttää alttarin uhratakseen jotain kallisarvoista jumalalleen. En tiedä, mikä hahmo saattaisi edustaa jumaluutta helsinkiläiselle Heremille, mutta se väline, jolla tämä jumala pitää Heremiä vallassaan on Riffi. Pulsa diNura on puolestaan ensimmäinen täysimittainen uhri, jonka bändi kantaa Riffin alttarille.
Heremiä voisi kenties sanoa Electric Wizardin hieman kulmikkaammaksi sisarpuoleksi. Bändin musiikissa psykedelialla on tosin vähemmän merkittävä osa, vaikka kitaraliidit ajoittain irtoavatkin aavistuksen hapokkaasti mutta samaan aikaan kuitenkin juurevasti. Itse asiassa kitaraliidit tuovat esimerkiksi White Wallsin alussa mieleen jopa Mana Manan, joskin samaan hengenvetoon on todettava bändien ilmaisutapojen olevan muutoin keskenään varsin erilaiset. Esteettisesti Herem on kuitenkin Electric Wizardia mustempi, kenties myös maanläheisempi ilmestys, mikä ainakin osittain johtuu Valendis Suomalaisen himpun verran korkeammalta raakkuvasta, valitettavasti hieman tavanomaisen deathmetalisesta laulutyylistä.
Hieman hienovaraisemmin, jopa Neurosis-henkisesti käynnistyvää Blood For A Godia lukuun ottamatta Pulsa diNuran biisit koostuvat lähinnä toinen toistaan kookkaammista ja raskaammista riffeistä, mutta silti kokonaisuus ei valitettavasti hahmotu erityisen suureksi tai mahtavaksi. Bändin ehdottomuutta ja tiettyä yksioikoisuutta voi ajatuksen tasolla kyllä kumartaa, mutta jossain vaiheessa ainakin minä alan kaivata musiikkiin uusia tasoja - kenties koukkujakin. Sellaisia toki muutamasta biisistä jo löytyykin, ja näistä kenties parhaina esimerkkeinä voisin mainita Dawn Of The Last Dayn alun puhtaat laulut ja akustisella kitaralla väritetyn väliosan. Mielestäni nämä tuovat levylle sen kaipaamaa kontrastia ja sävykkyyttä, mutta eivät millään tavalla kyseenalaista sen raskautta ja ehdotonta puhtautta.
21.07.2008, Antti Korpinen |
|
