|
01. Cathedral
02. A Portrait In White
03. A Subtle Violence
04. And A Slow Surrender
05. At A Loss
06. Woke Up Lost
07. Descending
08. Last Alone
09. The Morning Light |
Siinä missä Dismantling Devotion (2006) oli vielä melko tavalla Katatonian Brave Murder Dayn perässä nuuskimista, Lost to the Living on jo kyennyt irrottautumaan esikuvastaan – ainakin osittain; samankaltaisuuksia tietysti löytyy edelleen. Ja miksi ei löytyisi? My Dying Bride, Katatonia, Anathema ja Paradise Lost (vanhempi tuotanto) ovat tehneet death-doom metalia jo vuosia ja toimivat aina vertailukuvina, kun kyse on näiden tienraivaajien jälkeen syntyneistä saman musiikin edustajista.
Tässä vaiheessa kyse onkin siitä, miten hyvin jo kertaalleen loistavasti rakennettuun genreen saa oman paattinsa sopimaan. Mitään ruudinkeksijöitähän nämä Daylight Diesin äijät eivät ole, mutta loistava sävellyspää ja ammattitaitoinen sovitus poikivat hyvän levyn – oli kyseistä musiikkia sitten tehty aikaisemmin tai ei.
Melodioilla on rakennettu mitä kaunein atmosfääri. Yllättävät harmoniat ja akustiset palaset loksahtelevat toimivasti kohdilleen suunnattoman surun jyllätessä jatkuvasti taustalla, tietenkin. Instrumenteille on jätetty etenkin levyn keksivaiheilla ja loppupäässä runsaasti tilaa. Plussaa tästä, sillä kappaleet ovat mielenkiintoisia ja tunnelmallisia ilman Nathan Ellisin vokaalejakin. Ei sillä, ettäkö niissä mitään vikaa varsinaisesti olisi: musiikkiin ne istuvat hyvin, mutta tavanomaista ja turvallista linjaa myötäillen.
Mitä Lost to the Livingin juurella ehkä siis kaipaisi eniten, on riskien ottamista. Esimerkiksi vokaalipuolella tätä revittelyä olisi voitu kokeilla, soveltaa, hylätä ja taas kokeilla. Ihan vaikka kerroksia ja moniulotteisuutta tuomaan. Mitä tulee herra Ellisin puhtaisiin vokaaleihin, on Katatonia uudemmalla tuotannollaan inspiroinut herraa kovasti.
Loppuun maininta, että erityisen hyvin vakuutuin akustisen kitaran soljuvista melodioista Woke Up Lostissa ja Descendinissä. Olisivat saaneet tuota mainiota soitinta minun puolesta viljellä levylle enemmänkin...
24.07.2008, Evelin Kask |
|
