|
01. Enlightment
02. Ruoska
03. Sledge-Hammered Heart
04. Spirituelles Equilibrium
05. Mighty Black Dimensions
06. Carving
07. Total Self-Hatred
Kesto: 45:30 |
2006 vuoden loppupuolella emo-henkisellä nimellään mieleen jäänyt Totalselfhatred esittäytyi silloin hiomattomana, mutta tyylinsä löytäneenä black metal -tapauksena, jonka soitto kulki tunnelmallisissa ja alakuloisissa maisemissa. Virheistä on opittu kertaheitolla ja vieläpä kunnolla, sillä nyt levydebytoinnin tehnyt tapaus on korjannut heikot kohtansa ja hionut myös materiaaliaan entistä parempaan kuosiin. Lopputuloksena on varsin lupaava tapaus, jollaista voi pitää hyvänä osoituksena kunnianhimoisena esimerkkinä kehityksestä.
Kuten jo edellä mainitulla demollakin, on Totalselfhatredin sisältö tunnelmallista, melodista ja melankolista black metalia. Tässä on onnistuttu hyvin, sillä niin hitaammat fiilistelyosuudet kuin synkeät melodiatkin kantavat hyvin kautta levyn keston. Tempoa vaihdellaan hitaasta keskitempoiseen nakutukseen ja myös nopeampaan paukutukseen. Parhaimmillaan biisit kuitenkin kulkevat hitaammissa kohdissa ja merkittävä parannus demoon nähden on konerumpujen korvaaminen aidolla vastineella.
Jos jotain vertailukohtia pitäisi mainita, lienevät italialainen Forgotten Tomb ja ruotsalainen Shining selkeimmät tyylisukulaiset, vaikka eroja toki positiivisessa mielessä löytyykin. Siinä missä biisimateriaalia voi pitää levyllä tasaisen onnistuneena ja hiottuna materiaalina, myös levyn soundijälkeä täytyy kehaista. Tuotanto on osunut juuri kohdalleen kaikkia instrumentteja myöden, eikä edes taustarooliin jääneitä koskettimia ole tuotu liikaa pinnalle taikka vastaavasti jätetty turhan taustalle. Kehaistava on myös erityisen onnistuneita rääkylauluja, jotka alleviivaavat levyn angstista sielunmaisemaa.
Mitenkään haluamatta asiaa liioitella voisin helposti nostaa Totalselfhatredin yhdeksi kotimaamme kärkinimistä tämänkaltaisen negatiivisuuden auran kärkinimistä. Mukana on toki paljon supisuomalaista synkistelyä ja levy tuo toisaalta mieleen monet doomahtavat tapaukset, kuin myös muut melodisella tavalla ahdistusta esille tuoneet yhtyeet, mutta silti sopivalla tavalla itseltään kuulostaen ja black metalin kautta itseään kanavoiden. Jos kesä ei olekaan tällaiselle materiaalille sitä parasta aikaa, niin voi vain kuvitella miten hyvin levyn anti sopii syys- ja talvi-iltoihin mieltä synkentämään.
15.07.2008, Serpent |
|
