|
01. Unseen Enemy
02. Gut Candy
03. Ravenous
04. Axe Splatter
05. Neon Sun
06. Worlds Collide
07. Symphony of Death
08. Bone Grinder
09. Again
Kesto: 30:37 |
Leikkimielisesti Saksan Sturm und Dranginksi kutsuttu teinibändi Hackneyed on aloittanut uransa varsin vaikuttavalla tavalla: vain parin vuoden ikäinen bändi sainautui heti kärkeen Nuclear Blastin suurten siipien huomaan, ja vain vuoden ensikeikan jälkeen on debyyttilevy ulkona. Jos tämä ei muuten kuulostakaan vaikuttavalta, asettaa bändin soittajien keski-ikä asiat oikeaan valoon: vaivaiset kuusitoista vuotta, ja näistäkin nuorin on vain nelitoistakesäinen.
Nuori ikä on kuitenkin ainoa selkeä tekijä, jonka perusteella bändin voi rinnastaa kotimaamme vastaavaan nuorisoyhtyeeseen - Hackneyed edustaa musiikillaan aivan toisenlaisia sfääriä, nykyaikaista death metalia raskaalla ja runnovalla otteella. Pelkään moderniin murjontaan ei kuitenkaan Death Prevails nojaa, sillä vanhan koulukunnan kamallekin kumartava junttaus osaa sopivasti myös groovailun ja yksinkertaisten riffien voiman.
Poikien iästä huolimatta soittotaitoa on vaikuttavan paljon, eikä sävellys- ja sovitustaitoa kehtaa niitäkään julmalla kädellä kritisoida. Soitto on juuri sopivan kulmikasta ja kurvikasta, jotta se pitää mielenkiinnon yllä, mutta kuitenkaan toistamatta itseään liian paljon. Tempovaihteluita on osattu hyödyntää hyvin ja biiseissä on ylipäätään sopivasti yhdistettynä uutta sekä vanhaa death metalia. Levyä ei myöskään ole yritetty pitkittää turhalla tauhkalla, vaan kiekko on pysynyt sopivan tiiviinä ja toimivana pakettina.
Hyvällä mallilla ovat myös soundit, joista löytyy sopivassa tasapainossa niin raskautta kuin selkeyttäkin. Kitarat soivat mureasti ja miellyttävän raskaasti, rumpupatteriston nakuttaessa taustalla tarkasti ja jyhkeästi. Kehuttava on vokalistin vahvaa ääntä jo näinkin nuoressa iässä, sillä vaikkei tämä ennenkuulumatonta tasoltaan olekaan, moni vanhempikin murisija voisi ottaa mallia tästä äänentyöstöstä.
Kauttaaltaan laadukkaasta ulosannista ja kokonaisuudesta on kuitenkin jäänyt jälleen kerran se viimeinen hionta uupumaan, sillä pidemmän päälle levy tuntuu vähän liiankin paljon tutulta ja turvalliselta peruslevyltä. Lopulta suurin leuanpudottaja onkin bändiläisten ikätekijä, ei niinkään se tärkein, eli levyn sisältö tasaisen hyvine biiseineen ja maukkaalla tuotannolla. Hyvä debyytti, eittämättä, muttei varsinainen pankinräjäyttäjä.
25.07.2008, Serpent |
|
