|
01. Sleds
02. Igloo
03. The Echo of Something Lovely
04. End Resolve
05. Hellmonk
06. This House is Like Any Other World
07. Hillary
08. Ghost
09. Monks
10. 1, 2, 3
Kesto: 31:35 |
Tarkoituksellisen kaunista, häpeilemättömän rumaa, kovaäänistä, epärationalistista, tahattoman kaunista, luonnotonta, kuulasta, loogista. Nämä termit ja niiden 28 parittaista yhdistelmää määrittävät Pyramids-yhtyeen eponyymin albumin elohopeaista olemusta. Pyramids suorastaan vaatii tulla kuvatuksi vähintään 11:llä post-etuliitteisellä sanalla, ja yhtä vahvasti pinnalle tunkevat toinen toistaan absurdimmalta kuulostavat artistivertaukset - toisinaan Pyramids kieltämättä onkin kuin Jeff Buckleyn keulilleen houkutellut Xasthur.
Maallisemmin Pyramidsia tulisi helposti kuvanneeksi postrockin ja black metalin yhdistelmäksi. Lähes hallitsemattomat riffit ja hahmottomat rakenteet, korkealla kuulaana helisevä laulu sekä hellittämätön rumpukonetykitys lähtevät melkein joka biisissä ensitahtien jälkeen kuin omille teilleen, mutta silti Pyramids ei kuulosta päämäärättömältä harhailulta - ainakaan pahassa mielessä. Tarttuvuus ja mieleenpainuvuus eivät perinteisessä mielessä ole sanoja Pyramidsin universumista, kun taas kiehtovuus ja vangitsevuus löytävät meillekin hyvin tutut referentit.
Sleds, The Echo of Something Lovely ja This House is Like Any Other World ovat levyn kenties helpommin lähestyttävää materiaalia. End Resolve alkaa puolestaan kuin pahasti vinksahtanut remiksaus jostain 70-luvun King Crimson -biisistä. Igloo, Hillary, Monks ja Ghost kasvavat vielä tästä reilusti kieroon vasemmalle. Päätösraita 1, 2, 3 taitaa sittenkin vain olla levyn pimein biisi. On mielenkiintoista, kuinka puolituntinen levy voi tuntua näin pitkältä tuntumatta tylsältä. Pyramids ei missään tapauksessa ole täydellisen tyydyttävä levy, mutta sellaiseksi sitä tuskin on tehtykään.
08.07.2008, Antti Korpinen |
|
