|
01. Hyberborea
02. Murder
03. The Startling Secret of Super Sapphire
04. The Beach
05. Face of Bear
06. Crickets
07. New York City
08. Sex Raptor
09. Broken Trail
10. The Red Tornado
11. Treasure Train
12. His Purple Majesty
13. Kangarooster Meadows
14. Rotting Horse
15. I Think We Are Both Suffering from the Same Crushing Metaphysical Crisis
16. Lif
|
Horse The Bandin levyllä ei kuulla laukkakomppia, mutta bändi kyllä mekkaloi muutoin nimensä mukaisesti, eli oudosti. Kuningasideana on nimittäin nintendosoundien ja hardcoren napittaminen yhdeksi mysteeriseksi asukokonaisuudeksi.
Hardcore-puolisko tarkoittaa Horse The Bandin kohdalla modernia, voisiko sanoa jopa matemaattista ryskettä, joka keskittyy polveilevaan ja katkoskohtien värittämään tahdinpitoon, sisälmyksiä repiviin riffeihin ja elämäntuskaa esille tuovaan rääkynään. Tähän kehikkoon isketään A Natural Deathilla vinottain ja lomittain erehdyttävästi tietokonepiipitykseltä kuulostavia urkumelodioita, jotka joskus natsaavat musiikin kanssa yhteen, joskus pysyttelevät taka-alalla ja joskus ottavat pääroolin. Eräänlainen HC-vastine Machinae Supremacylle siis.
Häröily ei kuitenkaan jää pelkkään synailuun, vaan myös sanoituksissa ja itse HC-rymistelyssä mennään syvällä aivolohkojen tavoittamattomissa: Conan, black metal -blastaus, kengurut, hiljaiset välisoitot, discohumppa, seksin ja kuoleman leikit, äkkiväärät kiihdyttelyt ja letkeä country-tunnelma sekoittuvat coctailiksi, josta pää menee varmasti pyörälle. Mutta, mutta. Mehän kaikki tiedämme, että pitkitetty vitsi on huono vitsi, ja niinpä A Natural Deathin 55 minuuttia vievät intoa bändin innovatiivisuudesta. Myös Horse The Bandin huumori tuntuu joskus painuvan perinteisen, otsa rypyssä suoritetun metalcoren alle, jolloin bändi latistuu rivikansalaiseksi riemastuttavan klovnin sijaan.
Onneksi bändi onnistuu päällisin puolin sujauttamaan kitaramelodiat ja nintendopulputukset tyylikkäästi samaan sukkaan, ja kyllä levyltä riehakasta vauhtisvengiä ja yllättäviä kohkauksia löytyy esimerkiksi Murderin ja Face of Bearin malliin. Itselleni Horse The Band on kaikesta kummallisuudestaan huolimatta kuitenkin asiaan sopivaa anglismia käyttäen ”yhden tempun poni”, joka naurattaa ja viihdyttää aikansa, mutta ei peruspalikoiltaan eroa paljoakaan tavanomaista tavarasta. Musiikkia joystick-fetisisteille?
09.07.2008, Antti Klemi |
|
