|
01. Hallucination
02. Speed of Blood
03. Blind My Eyes
04. Song of Fall
05. May Our Father Die
06. Beyond the Hate Red
07. Crucifixion
08. Endless Nauseous Days
09. At the Onset of the Age of Despair
Bonusmateriaali:
London Show:
01. Hallucination
02. Blind My Eyes
03. At the Onset of the Age of Despair
Oslo Show:
01. Crucifixion
02. Speed of Blood
03. At the Onset of the Age of Despair
Interview + Photo Gallery
Music videos
01. Hallucination
02. World to Be Ashes
Kesto n. 78 min.
|
Japanilainen Gallhammer tuntuu ratsastavan tällä hetkellä suosionsa aallonharjalla, ja Peaceville tuntuu huomanneen sen. Ennen viime vuonna julkaistua toista täyspitkää Ill Innocence tämä brittiläinen lafka ehti tuprauttaa ulos liveä, demoa ja rehearsalia sisältäneen The Dawn of… -kokiksen, ja nyt kun bändi on ehtinyt näyttäytyä Euroopassa Suomea myöten, on aika pistää ilmoille live-DVD - suhteellisen turhilla bonuksilla, totta kai.
Itse pääateriassa ei ole paljoakaan valittamista. Keikka on kuvattu Colhester Arts Centressa, jonka kirkkomainen ulkoasu ikkunamaalauksineen kaikkineen antaa Gallhammerin aavemaisen synkälle black/doom/crust-messuamiselle hyvät lavasteet. Yhtye hyödyntää tämän olemalla oma, katatoninen itsensä. Lavateutarointiakin nähdään, mutta enimmälti osin bändi keskittyy tylyyn mutta silti intensiiviseen soittoon, joka tiivistyy kitaristi Mika Penetratorin silmien pyöräyttelyyn.
Itse keikkasetti keskittyy tasapuolisesti kumpaiseenkin täyspitkään, Ill Innocenceen ja Gloomy Lightsiin, joilta on poimittu edustava setti niin nopeaa ja primitiivistä Hellhammer-palvontaa kuin tunnelmallisempaa ja doomahtavaa kidutusta. Gallhammer onnistuu luomaan kummassakin ääripäässä vakuuttavaa jälkeä, mutta harmi vain, että harvalukuinen yleisö ja varsin mielikuvitukseton kuvausjälki laskevat tunnelmaa kotikatsomossa. Yhtyeen ehdoton ja yksinkertaisuudessaankin monipuolinen musiikki olisi vaatinut samanlaista vastakaikua lavan toiselta puolelta.
Bonusmateriaali onkin sitten tavallista säälittävämpää katseltavaa. Kolmen biisin keikkarykäisyissä pyöritellään samoja biisejä mielikuvituksettomasti, ja kaksi promovideota tuo mieleen 90-luvun nollabudjetin thrash-videot, joissa laitetaan yhtye kävelemään katuja ja soittamaan treenikämpällä. Pohjat vetää kuitenkin haastattelu, jossa vastaukset tuntuvat olevan yhtä valmiiksi harjoiteltuja kuin kysymyksetkin.
Ruin of a Church ei pysty siis raottamaan verhoa mysteerin nimeltä Gallhammer ympäriltä vaan jää hätäisesti kasatuksi kyhäelmäksi. Ehkä tämä uppoaa niihin, jotka haluavat pusertaa jokaisen pisaran tämän päivän kuumasta nimestä, mutta minä suosittelen satsaamaan mieluummin bändin levyihin kuin Ruin of a Churchiin.
03.07.2008, Antti Klemi |
|
