|
01. Planet
02. Yami yo no gene
03. Yume no Juunin
04. Jounetsu
05. Dokomademo tsuzuku saka no tochuu
06. Ai no fureebaa
07. World
|
Kra on vuonna 2001 perustettu bändi, joka on kahden albumin lisäksi julkaissut kelpo pinon singlejä, minialbumeita ja EP:eitä. Jonkinlaiseksi minialbumiksi tämä Creatureskin varmaan on luokiteltavissa. Biisejä on seitsemän ja täten levyn kesto on juuri sopiva ensikosketus tähän varsin omalaatuiseen yhtyeeseen. Tässä tapauksessa mielenkiintoa nosti vielä se, ettei mitään lisäinformaatiota ollut ennalta hallussa. Kuuntelukokemusta oli pohjustamassa vain omat, yhtyeen nimeen ja kansikuvaan perustuvat, assosiaatiot ja arvailut.
Melkoisen yllätyksen Kra onnistuukin järjestämään. Ensimmäinen biisi Planet kun lähtee J-rockia odottavalle yllättäen hieman t.A.T.u. -hengessä. Paitsi, että Ivan Shapovalov ja kumppanit väänsivät kyseisen duon taustalle huomattavasti raskaampaa materiaalia. Tätä avausbiisiä voisi kuvailla jopa hyvältä saundaavaksi ja hyvin sävelletyksi danceksi. En tosin ole kyseisen tyylilajin hienouksien tuntija.
Yami yo no gene on löysää "kasaripoppia", joka lähtee yhtäkkiä lentoon duurissa, kelloilla hienosti maustettuna. Toisistaan irrallaan olevat euroviisumaiset osaset saattaisivat aiheuttaa hienoisia inhon väristyksiä, mutta älyttömät vaihdot vetävät silti puoleensa, varsinkin kun samalla huomaa tuijottavansa lasittunein silmin omituista, toismaailmallista kansitaidetta.
Yume no Juunin muistuttaa jonkun nuortensarjan tunnaria. Voi helposti kuvitella silmiensä eteen hymyileviä naamoja, ujostelua ja peltikaappien luona nyhjöttävän itkuisen tytön, joka lopuksi hautautuukin ryhmähalaukseen. Jos tässä lauletaankin teloituksista ja mustista rituaaleista lähestytään varmasti neroutta.
Jounetsu siirtyy nerokkaan avangardistisen (black?) metal -yhtye Sighin hämärimpiä hetkiä muistuttavasta muovisesta psykerokista Ayabien ja alice ninen. kaltaiseen pop-iloitteluun. Myös joitain rytmillisiä ja laulullisia yhtymäkohtia Metronomeen on kuultavissa, joskin heidän tapauksessaan olisi varmaan tarvittu Ritalin-kuuria, jotta biisin rennoimpiin kohtiin olisi taivuttu.
Doko mademo tsuzuku saka no tochuu on 50-luku henkistä lällyrokkia, joka olisi varmasti omiaan ajamaan jonkun herkemmän kuulijan itsetuhon partaalle. Biisissä on hieno rakenne ja hellyyttävän lastenlaulumainen laulumelodia ja kertosäe. Hieman erilaisessa maailmassa tämä voisi toimia limudiscon viimeisenä hitaana. Meidän maailmassamme luokan kovikset vetäisivät levyä ehdottavaa kylmästi pataan.
Kuudes biisi, Ai no furebaa, eli "Rakkauden fleivöri", tuo viihdemusavaihdetta silmään "torvisektiolla". Bassosaundi on kokoajan ollut mallikas ja sen syvyys korostuu nyt. Tässä vaiheessa aivot alkavat sulaa ja valuvat korvista ja sieraimista ulos. Sormien napsutusten saattelemina Kai Lindin kasvot lipuvat esiin muistin harsomaisista kerrostumista.
Levyn lopettaa melankolinen World. "B-osiossa kuultiin hieno sointumodulaatio", sanoisi Klaus Järvinen, ja niin sanon siis minäkin. A-osa sen sijaan tuo mieleen kesän -91, tai tarkemmin sanottuna mielikuvat siitä millainen se muille ikäisilleni oli, sillä luultavasti itse vietin kyseisen ajanjakson yksin huoneessani mieli täynnä vihaa. Sävellyksellisesti kyseessä on erittäin hieno teos. Tosin Lindin ylläripaluu yllättää liikaakin.
Mainio levy. Tätä voi käyttää umpimielisten ja huumorintajuttomien ihmisten kiduttamiseen samalla kun itse unohtaa hetkeksi eläintenrääkkääjät, raiskaajat, köyhiä maita riistävät suuryritykset ja muut ihmiskunnan mätäpaiseet. Jos tämän diggailu on hulluutta, on minun karaistava luontoni ja määrätietoisesti, satyyrin lailla, yhdyttävä Olavi Uusivirtaan huutaen "Minä OLEN hullu!!!".
Lastenmusiikki on usein yhtä hirvittävää kuin useimmat kuulijansakin, eli kai yhtälö näiltä osin menee ihan kohdalleen, mutta niille harvinaisille poikkeusyksilöille lasten keskuudessa olisi kiintoisaa kokeeksi soittaa tätä kiekkoa. Ei ole vaikeaa kuvitella, että ne tapaukset, jotka eivät ole jo pienestä pitäen ympäröivän todellisuuden täysin turmelemia, tällainen aurinkoinen ja vahvasti melodinen musiikki saattaisi maistua. Yhtä lailla tätä sopisi soittaa kaikille ylikyynisille vittunaamoille. Ehkä jotain heidän sisällään menisi rikki ja pieni toivo paremmasta saattaisi itää.
08.07.2008, Albert Witchfinder |
|
![[Escape]](http://www.imperiumi.net/albumcovers/kraescape.jpg "[Escape]")
