|
01. Surrender to the Sea
02. Surya Namaskara
03. Trianon
04. Aengus Óg Fiddle
05. Fading Empire
06. Ghost of the Crescent Moon
07. Flow my Tears
08. Sailing Alone
09. Lullaby
10. Battle of Kadesh
11. Sleep Now, Quiet Forest
|
Jotkut yhtyeet ovat vain kakkosluokkaa, ei siitä mihinkään pääse. Ideoita riittää ja toteutuksessa tavoitellaan tähtiä, mutta lopputulos jää, jos ei nyt aivan pannukakuksi, niin eilispäivän pullaksi, joka ehkä menee kahvin kanssa mutta ei vedä suuta makeaan maireuteen.
Kuten arvata saattaa, Todesbonden kuuluu valitettavasti tähän kakkosdivariin. Yhdysvaltalainen orkesteri pyrkii luomaan eräänlaista etnishenkistä, The Gatheringin ja The Third And The Mortalin viitoittamaa tunnelmametallia, jossa puhkuisi kaupan päälle Therionin heavymurjonta, mutta Sleep Now, Quiet Forestin kohtaloksi tulee virrata laiskasti kuulijan korvasta sisään ja toisesta ulos. Keskitempoisissa kappaleissa luotetaan vahvasti helkkyvän pianon ja kitaravallien vuoropuheluun, mutta sävellykset ovat niin tasapaksuja, että vastakkainasettelut ja musikaaliset vuorenhuiput jäävät puuttumaan.
Paikoin yhtye pääsee oikealle radalle etnisten soittimien rikastaessa äänimaailmaa tai yhtyeen ottaessa mukaan kevyempiä sävyjä kuten kelttihenkisessä Aengus Óg Fiddlessa. Myös suomalaista väriä kuullaan Nestin A. Tolosen vieraillessa kanteleensa kanssa levyn päättävässä nimibiisissä. Ilonaiheiden lista on kuitenkin selvästi lyhyempi kuin epäkohtien, joihin voidaan laskea osittain myös Autumn Tearsissakin laulavan Laurie Ann Hausin osuudet: vaikka nainen laulaakin kauniisti, selvää omaa ääntä Haus ei pysty luomaan muutamia Dead Can Dancen kaltaisia etnopainotuksia lukuun ottamatta.
Ehkäpä yhtye sisuuntuu vielä tulevaisuudessa ja jalostaa nyt laiskasti vellovan massansa kirkkaammaksi ja terävämmäksi, mutta Sleep Now, Quiet Forestin ansioiden valossa mistään suuren luokan menestyksestä ei voida vielä puhua. Harva nimittäin tyytyy kakkosdivariin, jos mestaruusluokan tarjontaakin on käsillä.
02.07.2008, Antti Klemi |
|
