|
01. Dragonflies Terrain
02. Freeze The Flame
03. Haunted Gangster
04. White Knuckle
05. Telepathic Love
06. Residual Hill
Kesto: 38:05 |
Stoneria ei välttämättä ihan heti odottaisi Irlannista tulevaksi, sillä irkkumusiikin stereotyyppi on kallellaan aivan toisentyyppiseen musiikkiin. Haieeta kuitenkin yrittää ilmaista itseään epätyypillisin keinoin, sillä kuuden biisin mittainen MVEMJSUN(P) on hidastempoista jyystöä kohtuullisesti lasketussa vireessä. Nimestään huolimatta levy ei ole kaikista omaperäisintä materiaalia, mutta EP:n materiaali kyllä viihdyttää kuulijaansa.
Materiaali sijoittuu jonnekin doomin ja stonerin välimaastoon ja vahvasti möyrivän levyn soundimaailma on joskus jopa naurettavankin murhaava. Kitarasoundissa ei ole oikeastaan minkäänlaista reunaa, vaan jäljellä on lähinnä tietyntaajuista murinaa. Iskuja ei kuule, rytmiä ja melodiaa paikkavat lähinnä bassot ja rummut, eikä solistin tulkintaa voi erityisen melodisena pitää. Jossakin määrin on jopa viehättävääkin, että yhtye ei ole stressannut liikaa musikaalista puoltaan. Biiseissä ei yritetä kertoa mitään erityistä vaan rakennusaineina on ollut pari-kolme riffiä joilla luodaan toimiva biisi.
Miniksi MVEMJSUN(P) on varsin mielekäs, ei tämänkaltaista tuuttaamista todellakaan jaksaisi pitkään. Viisi ekaa biisiä kulkee ja groovaa ihan komeasti musiikkityylinsä huomioonottaen. Ongelmaksi muodostuu yksi jämäbiisi, levyn viimeinen raita kun on vartin mittainen. Aluksi luulin levyn sisältöä katsellessani että kyseessä on taas piiloraita, jota edeltää minuuttitolkulla tyhjää. Ei ollut, kyllä koko biisi on täyttä soitantoa ja valitettavasti veisu pilaa kokonaisuuden. Olisi ollut selvästi parempi, jos kyseinen biisi olisi hajotettu kokonaisuuksiin ja prettu erillisiksi kappaleiksi. Nyt levyn kokonaisuus muuttuu puuduttavaksi puolivälissä, kun viimeisessä junnauksessa ei ole tarttumapintaa.
MVEMJSUN(P)-mini on yhtyeen debyytti ja varsin hauska tapaus genressään, mutta viimeinen, suuren osan levyn pituudesta ottava biisi on liian pitkä ja kerralla kuunneltavaksi vaikea. Viisi muuta biisiä rokkaa asiallisesti ja perinteisellä säkeistö-kertsi -järjestelmällä toteutettuina ovat sisällöltään sopivia tämänkaltaiseksi välipalaksi muun musiikin ohella. Jos yhtye aikoo vielä tulevaisuudessa harrastaa pitkää ja eeppistä materiaalia, niin toivoisin, että musiikin jäsentelemiseen käytetään hieman enemmän aikaa. Kyseessä ei ole huono biisi, mutta edellisten jälkeen kontrasti on hieman liian suuri.
02.07.2008, Turkka Holmqvist |
|
