|
01. Intro
02. I Know Your Pain
03. Ariadne
04. The River of Serpents
05. Graphics in Ebony
06. The Fall of Eve
07. A Summer to Die
08. The Scorn
09. Lûgðana (Monro -cover, bonus)
Kesto: 67:12 |
Latvialaisen death/doom -yhtye Frailtyn debyytti Lost Lifeless Lights alkaa mielenkiinnon äärimmilleen sekä tuomiovaihteen tappiinsa virittävällä, efektoiduin kitaroin ja ambient/drone -soundein oleviksi loihditulla introlla, jossa epätoivoisen epäorgaanisia, kaiken elon tieltään korjanneen ja hyisen kylmiä raunioita menneistä elämän ulottuvuuksista jälkeensä jättäneen kybernetisoitumisen synkistämiä maisemia maalaillaan kosmisen äärettömyyden, tyhjyyden ja yksinäisyyden painostavin tunnelmin.
Vaan olisipa a) intro jatkunut noin kymmenen vaivuttavaa sekä loputkin ilonaiheet elämästä karkottavaa minuuttia pidempään ja b) loppukin tuotoksen materiaalista osoittautunut edes lähelle vastaavanlaisia tunnelmia, mielikuvia sekä tuntemuksia herättäväksi ja ylläpitäväksi teokseksi, kuin mitä vakuuttava alku soi mielen syövereihin kehittyväksi. Oitis kakkosbiisin lähdettyä kunnollisemmin käyntiin, katoaa ja latistuu jotain ratkaisevaa kaikesta kokonaisvaltaisesta ilmapiiristä äkkiseltään kuin täsmälaakina mustaan aukkoon imaistuna. Lopputuloksena on varsin tavanomaista, enemmän ja vähemmän Anatheman ja My Dying Briden jalanjäljissä käyskentelevää sekä lähinnäkin helppo-oloisempaa deathin ja doomin elementtien melodista yhteiskulkua, josta paikoin toki on aistittavissa jonkinasteisen epätoivosta sekä painostavuudestakin kiinni pitämisen yritys, mutta jossa ei kuitenkaan onnistuta aivan kuten oli vissiin kai tarkoitus, saati kuin levyn alkuhetkien vibojen myötä olisi tässä vaiheessa jo suoraan sanottuna pitänyt.
Pääosiltaan Lost Lifeless Lights on tavallaan ihan kuunneltavaa, ajoittain jopa ”menevääkin”, soittopuolellisesti sekä soundillisesti moitteetonta, ja pari hyvääkin hetkeä sisälleen kätkevää. Muutoin käsillä on johdantopätkää lukuunottamatta ikävän tylsä, laimeakin sekä melko mitäänsanomattomia ratkaisuja ympäriinsä viljelevä kokonaisuus, josta vahvimmin jäävät mieleen aivan helvetin toimiva intro levyn miltei ainoana merkittävämpänä plussapuolena, ja puolestaan riman jo sedimenttienkin kautta alittavana miinusseikkana sinne tänne ripotellut, aivan järkyttävän karmeat dramatiikkaa ja epätoivon sfäärejä yliyrittävät puhtaat laulut / ulinat -split, jollaiset olisi voitu kaikki jättää suosiolla pois. Tällaisinaan eivät istu varsin eheänä kuitenkin muutoin pysyttelevän materiaalin sekaan alkuunkaan.
Lopuksi ainakin allekirjoittaneelle jäi lähinnä sellainen jämäkkä olo, että avaruudellisen total cosmic solitude & despair -intron mallia sekä ratkaisuja olisi itseasiassa voitu hyvinkin jatkaa, soveltaa ja kehittää pitkin levyä enemmän ja ylipäätäänkin, ja sitä kautta saada aikaiseksi - ellei nyt yksioikoisen suorasti ”parempaa” - niin ainakin tavanomaisuuksiin nähden huomattavasti erilaisempaa sisältöä sekä mahdollisesti myös jossain määrin mielenkiintoisempaa kokonaisuuttakin, ja koko asianomaiselle tyylisuunnalle uudenlaisempia ilmenemisen muotoja ja eritoten yhtyeelle debyytteineen edes hiukan nykyistä omaleimaisempaa ilmettä.
The future remains to be seen.
30.06.2008, Frostheim |
|
