|
1. Storm of Fall Delight
2. Dance of the Elves
3. On Wings of Despair
4. As Water Turns to Ice
5. Forged in Bloodshed
6. Departure of Cosmic Union
7. Untouched by Mortal Life
8. Burning Heart of Ice
45:50 |
Norjalainen Perished ei liene kovin tunnettu bändi, vaikka tarinaa on tällekin aktille kertynyt jo vuodesta 1991 asti. Vuorossa on tällä erää sekstetin toinen kokopitkä, joka on mielenkiintoinen sekoitus varsin perinteikästä black metallia ja hieman modernimpaa death metallia. Pääpaino kallistuu nopeamman, syntikoillakin sävytetyn black metallin puolelle, jonka suoraviivaista menoa täydennetään paikoin melko omaleimaisilla ja tunnelmallisilla kosketinkuvioilla.
Kolmen vartin mittainen levy pysyy hyvin kasassa alusta alkaen ja kehuja täytyy bändille antaa itsensä kuuloisesta lopputuloksesta, vaikka epäomaperäisillä aalloilla seilataankin. Harmonikan kuuloisista syntikoista ja akustisista kitaroista voi löytää jotain kaukaisia yhtymäkohtia vaikkapa Moonsorrowin tunnelmointiin, mutta muuten Perished kulkee varsin erilaisia polkuja. Nopeiden sahausten joukkoon on myös ympätty kohtuullisen paljon melodiaa, mutta mistään hempeilystä ei kyse kuitenkaan ole, jos ei nyt tosin kovin äärimmäisestäkään metallista. Soundillisesti levy on vahva ja selkeä, mutta samalla melko kliininen. Bassoa tosin korostetaan mukavasti, joka tuo hieman omaa vivahdetta mukaan, mutta muutoin tuotantopuoli on varsin tavanomaista, vaikkakin hyvää tasoa. Laulujen saralla kuullaan tyypillistä black metal -rääkynää sekä hieman möreämpiä örinätyylisiä osuuksia. Jälkimmäiset kuulostavat hieman ontuvilta ja haparoivilta, mutta rääkypuoli hoitaa asiansa hyvin. Levyn tasaisen onnistumisen - tai tasapaksuuden - puolesta puhuvat parhaiten levyn kappaleet, jotka ovat tasaisen toimivaa tasoa ilman ihmeempiä huippukohtia. Ainoastaan tyylikkäästi koskettimilla sävytetty Forged to Bloodshed nousee hieman ylitse muiden, mutta muutoin taso on tasaisen varmaa. Seid jättää suuhun hieman sekavan maun. Toisaalta kyseessä on varsin toimiva ja hyvin rakennettu paketti hyvällä tuotannolla, mutta samalla tietynlainen varman päälle pelaaminen ja epäomaperäisyys paistavat läpi liiankin selvästi. Seidin tapaisille levyille löytyy kuitenkin aina kuuntelijansa, ja tarjoaahan se omat hetkensä, vaikkei kovin pitkäkestoisesti sitä teekään.
09.04.2003, Serpent |
|
