|
01. Misled Youth
02. Flashbacks from Nowhere |
Katurock ei kuole koskaan, lauloi Sensuuri vuonna 1979. Tämä pitää paikkansa, siitä on elävänä todisteena Dirty Licks, jonka jäsenet eivät tuota vuotta muista, mutta pitävät silti lippua korkealla. Yhtye on helppo luokitella. Se kuuluu siihen samaan jatkumoon, jonka Hanoi Rocks aloitti, ja jota sellaiset nimet kuin Smack ja vaikkapa Hybrid Children jatkoivat. Nykyäänhän noita bändejä onkin sitten enemmän. Tuo Hybrid Children kuitenkin on nimi, mikäs Dirty Licksin debyyttisinkkua pyöritellessä tulee ensiksi mieleen. Ensiksikin siitä syystä, että meno on varsin riehakasta. Toiseksi siksi, etteivät kappaleet nyt ole kovinkaan erikoisia. Tämä ryhmä pitäisi nähdä livenä, koskapa tuntuu, ettei kaikkea energiaa ole saatu studiossa tallennettua. Solisti on selkeästi Mike Monroensa kuunnellut. Varsinkin Flashbacks from Nowherella vaikutteet ovat pinnassa.
Musiikissa muuten on hieman enemmän jyrää kuin Hanoissa. Misled Youthissa on jopa sen verran tarttuvuutta, että radiosoittoa saattaa lohjeta. Soitto on vakaata, kuuluu että keikkaa on jo heitetty ja voi huoletta sanoa, että paletti on hyvin kasassa. Mutta tartuntapintaa biiseihin enemmän kaivataan. Kertosäkeet vielä hieman tarttuvammiksi, niin kyllä kelpaisi! Kahden kappaleen perusteella ei toki kannata tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Säästetään ne elokuulle, jolloin pitkäsoiton pitäisi olla käsillä. Tämä sinkku on ihan hyvää, mutta perin tavallista action rockia. Tai kuten yhtye itse sanoo, dirty rockia. Mutta on sitä paljon kehnompiakin aloituksia kuultu, jatkakaa!
07.06.2008, Ismo Karo |
|
