|
Rockpop In Concert 1982
01. Hard Times
02. Pussy Willow
03. Heavy Horses
04. Jack In The Green
05. Keyboard Solo
06. Sweet Dreams
07. Aqualung
08. Locomotive Breath
09. Cheerio
Rocksummer 1986
10. Hunting Girl
Out In The Green 1986
11. Thick As A Brick
12. Black Sunday
13. Improvisation II
14. Too Old To Rock’n’Roll, Too Young To Die
Live In Germany 1993
15. My Sunday Feeling
16. So Much Trouble
Beat Club 1970/71
17. With You There To Help Me
18. Nothing Is Easy |
Tänä vuonna Jethro Tullin levytysuran alkamisesta tulee kuluneeksi 40 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi yhtyeeltä on julkaistu loppukevään aikana kaksi hyvinkin erilaista tuotetta, joiden ilmestymisajankohta debyyttikiekon laajennettua painosta lukuun ottamatta vaikuttaa hieman odottamattomalta. Siinä missä This Was -nimeä kantaneen debyyttialbumin 40-vuotispainoksella lähes kaikki mahdollinen tuolla aikakaudella äänitetty materiaali on kasattu yksiin kansiin (debyyttisinglen b-puolta lukuun ottamatta) sisältäen jopa alkuperäisjäsenten kirjoittamat uudet kansitekstit, tuntuu toinen merkkivuotta juhlistavista Jethro Tull-julkaisuista huomattavasti hätäisemmin kyhätyltä koosteelta.
Jack In The Green-nimeä kantava dvd pitää sisällään yksinomaan Saksan television tekemiä Jethro Tull-taltiointeja. Päällisin puolin idea vaikuttaa lupaavalta, sillä Saksa lukeutui ensimmäisiin Englannin ulkopuolisiin maihin, missä Jethro Tull keräsi ympärilleen vannoutuneen kannattajajoukon. Luonnollisesti sikäläinen televisio, jolla on brittien tavoin pitkät perinteet populaarikulttuurin dokumentoimisesta, onnistui vuosien saatossa vangitsemaan filmille lukuisia Jethro Tullin esiintymisiä.
Koosteen pääpiste painottuu vuonna 1982 kuvattuun konserttiin, jonka jatkeeksi on lisäilty muutaman kappaleen näytteitä vuosilta 1970, 1971, 1986 ja 1993. Kovimpien Tull-fanien kannalta dvd jää huutavia aukkoja sisältäväksi kehitystarinaksi yhtyeen Saksan vierailuista. Puutteistaan huolimatta dvd puoltaa paikkaansa, sillä 1970-luvun alun materiaalia lukuun ottamatta Jack In The Green pitää pääosin sisällään kuvamateriaalia vuosilta, jolloin basisti Dave Pegg vaikutti Jethro Tullissa. Peggin merkitystä Jethro Tullin soundiin on yleisesti ottaen ylenkatsottu, mikä on selvää jos rinnakkain asetetaan miehen Tull-työt brittifolkin kärkinimiin lukeutuvan Fairport Conventionin kanssa. Viimeistään tältä dvd:ltä käy ilmi, miten upeasti Pegg täydensi Andersonin ja kumppanien lavasoundia, ei ainoastaan basistina ja lavaesiintyjänä, vaan myös multi-instrumentalistina ja tyylikkäänä stemmalaulajana.
Bluesia, jazzia, rockia, folkia ja barokkia yhdistellyttä Jethro Tullia on usein yritetty mahduttaa progressiivisten rock-yhtyeiden sarjaan. Siinä yksioikoiseen kategoriointiin taipuvaiset lokeroijat ovat menneet metsään. Mahtipontinen proge oli vain yksi lyhyeksi jäänyt vaihe Jethro Tullin historiassa, kulminoituen levyihin Thick As A Brick ja A Passion Play. Samalla logiikalla edellä mainitut lokeroijat voisivat kutsua Elton Johnia progeartistiksi tuijottaessaan pelkkää Goodbye Yellow Brick Roadia. Pikemminkin Jethro Tullia johtava Ian Anderson kuuluu niihin artisteihin, jotka ovat kehittäneet oman persoonansa ympärillä pyörivän musiikkityylilajin. Toiset kutsuvat sitä yhä itsepintaisesti progeksi, asiaan paremmin vihkiytyneet “Tull-soundiksi.”
Jos Andersonin merkitystä “edistyksellisen rockin” tekijänä halutaan tarkastella, piilevät hänen ansionsa “progressiivisia” levytyksiä enemmän siinä, että hään esitteli huilun rock-kontekstissa. Vaikka miehellä ei alkuun ollut kovinkaan kaksisia huilistintaitoja, korvasi hän tekniset puutteensa persoonallisella tyylillään niin muusikkona kuin esiintyjänä, jota monet progebändit ovat sittemmin jäljitelleet.
Oman persoonan tai lavatilanteisiin luodun alter egon esilletuominen on ollut yksi olennainen osa Ian Andersonin ja kumppanien vetovoimasta keikka-aktina. Aiempien dvd-julkaisujen tapaan tämä puoli Andersonista tulee jälleen kerran ilmi Jack In The Greenillä. Miehen karismaattisesta lavaesiintymisestä nousee mielikuva hahmosta, jossa yhdistyvät agraarivelho, kiertävä trubaduuri ja yleisöä hauskuuttava hovinarri. Vuodet saattavat vieriä, mutta samat lavamaneerit pysyvät. Vaikka kukaan Jethro Tullin muista, alati vaihtuvista jäsenistä ei yhtä suurta karismaa omaa, näkyy dvd:ltä miten paljon tilaa muutkin (erityisesti Martin Barre ja Dave Pegg) ovat saaneet vuosien saatossa.
Omakohtaisesti sykähdyttävintä (ja nostalgista) nähtävää dvd:llä edustaa Dortmundissa 1982 kuvattu konsertti, jolloin Jethro Tull oli juuri julkaissut mainion Broadsword And The Beast -kiekkonsa, jolla yhtye yhdisteli perinteistä ilmaisuaan moderneihin soundeihin. Konsertin parasta antia ovat yleisön villinneiden klassikoiden (Aqualung, Locomotive Breath ja Heavy Horses) ohella Andersonin mainiot välispiikit, joissa hän hovinarrin elkein vääntää vitsiä mm. esiin ottamastaan akustisesta kitarasta.
Kovan luokan Jethro Tull-faneja säväyttänee vuonna 1986 kuvattu materiaali kiertueelta, joka tehtiin levyjen Under Wraps (1984) ja Crest Of A Knave (1987) välissä. Vaikka Under Wraps merkitsikin Jethro Tullin uran aallonpohjaa, ei sitä voi havaita yhtyeen lavaesiintymisistä, jotka 1980-luvun puolivälissäkin olivat yhtä energisiä kuin ennenkin. Tästä todisteena dvd:lle valitut näytteet vuonna 1986 kuvatuista pätkistä, joissa yhtye paiskoo ilmoille komeat versiot kappaleista Hunting Girl ja Thick As A Brick.
Rennompaa puolta Jethro Tullista edustavat vuonna 1993 studioyleisön edessä taltioidut kappaleet My Sunday Feeling ja So Much Trouble, joissa yhtye palaa bluesjuurilleen. Niinikään studiolivenä taltioidut kappaleet With You There To Help Me ja Nothing Is Easy edustavat dvd:n kiintoisinta antia. 1970-luvun alussa Bremenin Beat Clubilla taltioidut livepäätkät ovat siinä mielessä harvinaisia, että suurin osa tuolloisista televisioesiintymistä oli playbackeja, ei eläviä esiintymisiä.
Mikä sitten tekee Jack In The Greenistä puutteellisen? On tunnettu tosiseikka, että ihminen harvemmin jaksaa iloita siitä mitä hänellä on, ja jaksaa marmattaa siitä mitä häneltä puuttuu. Yhtä tunnettu fakta Jethro Tull-fanien keskuudessa on, ettei Jack In The Green sisällä likimainkaan kaikkia Saksan television tekemiä taltiointeja. Mihin ovat jääneet esimerkiksi John Glascock -vainaan ajalla tehty konserttitaltiointi tai Berliinissä kuvattu Bach-tribuuttikonsertti vuodelta 1985? Tiedossa on myös, että Jethro Tull purkitti Bremenin Beat Clubilla 1970-luvun alussa useammankin kappaleen (mm. By Kind Permission Of ja The Witches Promise), joita on esitetty Saksan televisiossa paljon myöhemminkin, lukemattomista haastattelupätkistä puhumattakaan.
On väistämätöntä, että osa televisiokanavien tekemistä kuvanauhoista katoaa vuosien saatossa. Historia tuntee monia tapauksia, joissa legendaarisiksi nousseiden kuvanauhojen päälle on tylysti kuvattu jotain muuta “tärkeämpää”, eikä niitä näin ollen ole säilynyt jälkipolvien ihailtaviksi. Ehkäpä näin on käynyt myös osalle Jethro Tullin Saksan television tekemistä taltioinneista. Kokonaisuuden kannalta olisi ollut mielekästä, jos Jack In The Green olisi sisältänyt bonuksena vaikkapa tuoreita haastatteluja, joissa "tullilaiset" muistelisivat Saksan konsertteja, kertoen hersyviä anekdootteja tapahtumista. Nyt kokonaisvaikutelmaksi jää paketti, johon on kasattu hätäisesti saatavilla ollut kuvamateriaali.
Vaikka Jack In The Greenistä uupuu haastatteluosiot (ja bonusmateriaali ylipäätään), ovat muutamat saksalaispromoottorit (Michael Ostendorf ja Fritz Rau) Ian Andersonin ohella kirjoittaneet muistojaan Jethro Tullin Saksan keikoista dvd:n kansivihkoon. Ne fanit, joille haastattelupätkät ovat yhdentekeviä, toivottanevat musiikkipainotteisen dvd:n tervetulleeksi. Musiikin takiahan näitä yleensä ostetaan, ja Jack In The Greenillä löytyy reilun puolentoista tunnin edestä. Puutteita ei löydy audiovalikostakaan, josta on riittäää valikoitavaa niin Dolby Digital Stereolle, Dolby Digital 5.1:lle kuin DTS Digital Surround Soundille.
Jack In The Green voisi olla paljon enemmän kuin nyt julkaisunsa saanut kooste. Toisinaan on kuitenkin hyvä muistuttaa itseään siitä, että pitäisi olla iloinen siitäkin vähästä mitä joskus saa.
03.06.2008, Kalevi Heino |
|
