|
01. Vanguard of the New World
02. Lack of Divine Inspiration
03. Who Does Not Want Freedom
04. The Mutt
05. No One Knows About Us
06. Walk Through Fire
07. Silence the Serenade
08. Killing Inferno
09. Waves of Redemption
10. What Is Love (Haddaway cover)
11. Grey
12. Each Time (bonus track)
13. Threeway-Ticket (bonus track)
14. (You) Don’t Believe In Yourself (bonus track)
15. No Tomorrow (bonus track)
16. A Small Leap of Faith (bonus track) |
Kinetik Control on tuore helsinkiläislupaus, joka tuo uutta säpinää elektronisella metallikentällä. Tai no, miten tuoreuden itsekukin nyt haluaa mieltää... Yhtyehän nimittäin otti ensiaskeleensa jo 2000-luvun taiteessa, mutta viimeistään nyt helsinkiläisillä on todelliset mahdollisuudet iskostua suuremman yleisön tietoisuuteen, sillä nelikko tuuppaa pihalle Lack of Divine Inspiration -esikoislevynsä.
Erimuotoisia tunnustuksia niittäneen yhtyeen musiikkia on verrattu Paradise Lostiin, Depeche Modeen ja The Sisters of Mercyyn, mutta minusta lähemmäs totuutta päästään, kun puhutaan raskastahtisemmasta Poets of the Fallista. Yhtyeen uhkarohkea pop-elektro-rock-konsepti osoittautuu pääpiirteittäin tasapainoisen toimivaksi ratkaisuksi, sillä biiseissä on sopivassa määrin tarttuvuutta, lämpöä ja nyansseja. Erityisen hyvin rasvattuna Kinetik Controlin koneisto kulkee Lack of Divine Inspirationin, The Muttin, Walk Through Firen ja Killing Infernon kaltaisissa reippaissa biiseissä ja näistä viisusta löytyy kesäbiisien aineksia aina sutjakoista kertosäkeitä alkaen. Mielenkiinnolla odotan, miten samat biisit toimivat vuoden muina vuodenaikoina. Sen sijaan fiilistelevämmät biisit kuten Who Does Not Want Freedom, Silence the Serenade ja Grey lipuvat korvien ohi liki huomaamattomasti.
Kinetik Controlilla on selkeä käsitys siitä, että miten raskaiden kitaroiden, popin, elektron ja rockin yhteen naittamisesta saadaan mahdollisimman paljon riemua irti ja nelikolla piisaa jo nyt mukavasti kapasiteettia, jolla saadaan visiot myös toimimaan käytännössä. Joitakin lapsentauteja debyytistä silti löytyy. Pahiten korvaan särähtää Tweakin englannin lausuminen, joka menee välillä pahasti rallienglannin puolelle. Joudun rokottomaan yhtyettä myös debyytin keston tarpeettomasta kasvattamisesta. Reipas tiivistäminen olisi tehnyt poikaa, sillä tämäntyylisessä musiikissa yli tunti on aivan liikaa. Joiltakin osin Lack of Divine Inspiration jättää siis toivomisen varaa, mutta niin suurista kompastuskivistä ei todellakaan ole kyse, etteikö debyyttiä olisi syytä tarkastaa.
28.05.2008, Niko Määttä |
|
