|
01. Light
02. Macha
03. Vision of the Truth
04. Hope
05. I Need Light
06. Sad Moon
07. Beauty
08. Fearless Gladiator
09. Step into Nowhere
Kesto: 51:17
|
Mikä ihme niitä italialaisia riivaa? Tuo Välimeren maa tuntuu suoltavan vuosi vuodelta ilmoille mauttoman metallin lähettiläitä, jotka yrittävät paljon mutta tuntuvat enemmän kyntävän maata naamallaan kuin ratsastavan kunnian kentille. Onko kyse ehkä siitä, että nämä uhoavat ja yli-itsevarmat machoilijat kuitenkin asuvat loppujen lopuksi kotona ahmien mamman pastaa?
Tältä The Void nimittäin kuulostaa. Melodinen ja gootahtava dark metal on tyylilajina, mutta jotenkin yhtye pystyy alittamaan riman liian usein. Alkusoitto Light sisältää vielä tyylikkäitä suuntauksia Moonspellin suuntaan ja ihan rivakkaa rokkailuakin, mutta lauluihin päästessä painuu pää maahan myötähäpeästä: laulaja Diego Fogliaccon uhmakkaan tunteellinen tulkinta lyö vertoja jopa Nattvindens Gråtin hirvilaulannalle. Tähän kun liittää vielä kankean englannin lausumisen, kaikki genren perisynnit on saatu kasattua mikrofonin taakse. Huh huh.
Jos laulun pystyy jotenkin eliminoimaan korvistaan, Vision of the Truth rähmii joskus ihan mukavastikin. Onhan kokonaisuus korea kuin kermakakku ja mahtipontista synamattoa löytyy päällekkäin ja sivuttain, mutta joskus riffeistä löytyy yllättävänkin synkkää terää. Tunnepuolella taas Fearless Gladiatorin (kuka niistä pelkäävistä gladiaattoreista jaksaisikaan kirjoittaa) kertosäe menee sellaisissa hehkutuksissa, että Fogliaccokaan ei saa tätä pilattu. Yleisesti ottaen taas erinäiset heilahtelut modernimman elektrosykkeen alueelle ja Paradise Lostista muistuttavat kitaramaalailut eivät ole yhtään hullumpia, mutta kyllä suurin osa tästä levystä on sellaista peruskauraa, että maku unohtuu ennen kuin itse tavara on tavoittanut vatsalaukun – tai tässä tapauksessa korvakäytävät. No, I Need Light -slovarin soisi katoavan nopeasti mielestä, mutta niin se vaan palaa painajaisena ajatuksiin.
Tarvitseeko tässä enää muuta sanoa? Jos haluat metallisi italialaisena, sentimentaalisena, rouheana mutta valmiiksi pureskeltuna ja parmesanilla höystettynä, siitä vain Vision of the Truth haltuun.
28.05.2008, Antti Klemi |
|
