|
01. Estrangeiro/New Man
02. Bleed on Me
03. You and Me and then Some
04. The Girl and the Road
05. Miller Song
06. Jokes Aside
07. Damned if You Don’t
08. One for the Sea – Ad Anima pt. 1
09. Ad Anima pt. 2
10. Ad Anima pt. 3 |
Nyt on rasvaista. Ja tummaa. Ja valuvaa kuin siirappi tai terva. Mutta toisaalta taas herkkää. Ja tenhoavaa. Puhtaan räväkkää kuin kasvoille iskevä sadekuuro. Jan Kenneth Transethin soololevystä on siis moneksi; oikeastaan voisi sanoa, että Decent Man on a Desperate Moon vetelee itseään tasatyönnöin eteenpäin tarjoillen silmiin iskeviä illan huuruja ja ihoa viilentävää yön rauhaa.
Kuten entinen In The Woods… -veljensä Christer Cederberg, on Transethkin kulkeutunut varsin kauas alkupisteestä ja tekee nyt Transit-nimen alla sitä, mitä soololevyltä nyt voi odottaakin: kokeilua, tyylillisiä hyppyjä ja varmasti aina takaraivossa jumputtaneita rock-riffejä, jotka ovat vain odottaneet oikeaa kanavaa ruumiillistuakseen. Levy onkin mielenkiintoinen keitos eksperimenttihenkeä ja Bleed on Men kaltaisia instant-hittejä – voisikin sanoa, että Decent Man… on vaikeaselkoista easy listening -kamaa, hieman kuin Nick Cave Bad Seedseineen. Tosin vaikka länkkärihenkinen Estrangeiro/New Man vanhasta Nickista muistuttaakin, on Transit paljon suoraviivaisempi tapaus. Levy voikin tasaantua moderniksi postpunkiksi tai eteeriseksi Pink Floyd -rokkailuksi.
Levyä kuitenkin leimaa joskus liiallinen helppojen rock-temppujen ja show-meiningin esittely, jolloin sitä pitkäsoutuisempaa puolta tulee ikävä. Onneksi Transeth osaa pelata korttinsa oikein esimerkiksi laulullaan, josta vielä voi maistaa In The Woodsin… tähtihetkiä mutta myös paljon muutakin. Esimerkiksi The Girl and the Roadissa Transeth tulee äänellään erittäin lähelle kitaroiden nostattaessa tunnelmaa hienosti. Omat kiemuransa tarjoilee myös levyn päättävä Ad Anima -trilogia, jossa pelataan tyylikkäästi ja kokeilevasti moderneilla rytmeillä.
Reiluun 37 minuuttiin Transit saa veistettyä ihan napakan ja monipuolisuudessaankin yhdessä pysyvän kokonaisuuden, joka esittelee taitavan sävelmestarin. Muutama tyylirikko mukaan mahtuu, mutta toisaalta on helppo ajatella, että kun vuosien ideat ja luonnokset vihdoin manataan nauhalle, tyylitaju voi hieman sokeutua. Niinpä tilit on nopeasti tasattu, anteeksipyynnöt hyväksytty ja Decent Man… lokeroitu puolivuotislistojen paremmalle puoliskolle.
26.05.2008, Antti Klemi |
|
