|
01. Gimme A Dose
02. Fuel Injection Stingray
03. Ripped
04. It's The Unreal Thing
05. Cheer Girl Rampage
06. Lust For Life
07. Lovesorrow
08. Nastymachine
09. Catfight
10. Corazon De Santiago
11. 0-7-2
12. Salt In The Wound
13. Novocaine Kiss
|
Megadethin ja Cacophonyn riveistä tietoisuuteen ponnahtanut Marty Friedman jatkaa uudella soololevyllään siinä mielessä samaa linjaa kuin edellisellä True Obsessions-kiekolla, että levyn materiaali on hieman sekavaa, toisin kuin kolmen ensimmäisen soololevyn kohdalla. Tällä kertaa lupaillaan kovasti tyydytystä niille, joille Martyn ensimmäinen soololevy Dragon’s Kiss ja Cacophonyn aikainen tuotanto on lähinnä sydäntä, mutta ikävä kyllä tämä hypetys ei kuitenkaan pidä aivan paikkaansa. Levyllä on kyllä erittäin runsaasti varsinkin loistavan Dragon’s Kissin mieleen tuovia melodioita, mutta ne latistuvat harmillisesti varsin tylsien rumpu- ja kitarakomppien avulla, eikä tällä kertaa mukana olevat kone- ja soundikokeilut todellakaan paranna asiaa. "Cheer Girl Rampage" ärsyttävine koskettimineen tuovat allekirjoittaneelle alkunsa vuoksi mieleen Andrew W.K:n "She Is Beautiful"-kappaleen, eikä kyseinen seikka ainakaan nosta levyn tasoa, vaan lähinnä kuvaa näiden nopeampien kappaleiden harmillista toteutusta. Eväitä kappaleissa kyllä riittäisi, mutta hyvät melodiat vain yksinkertaisesti jäävät huonon toteutuksen varjoon. Kun nopeammat rallit jäävät sivuun ja rauhallisemmat kappaleet tulevat esiin, niin musiikki toimii aivan loistavasti. Jos "Lust For Life", "Lovesorrow", "Corazon De Santiago" ja "Novocaine Kiss" määrittäisivät koko levyn tyylin, niin tämä olisi loistava paketti, mutta ikävä kyllä kaksi kolmasosaa levystä on vähemmän mairittelevaa instrumentaalimusiikkia, joten kyllä tämä kuitenkin kaiken hypetyksen jälkeen kääntyy sinne pettymyksen puolelle.
30.03.2003, Mikko Lehto |
|
