|
01. The Future of Both
02. Seaweed
03. From Fauna to Shunned Flora (cathedral)
04. Stasis
05. Lady in Blank
06. Headstone
07. Reality on High Heels
08. Neverlasting Love
09. Mother Violet
10. Moth-Eaten
11. Zener Cards
Kesto: 41:00 |
Helsinkiläisbändi Violet Halon debyyttilevy Flora Meets Fauna on nauhoitettu ilmeisesti jo viitisen vuotta sitten, mutta levy-yhtiön sisäisten kiistojen vuoksi levy päästetään irti kahleista vasta nyt. Bändin itsensä ylimalkaisesti doom-, death- ja NWOBHM-vaikutteiseksi kuvailema levytys on kieltämättä tavallisuudesta poikkeava tapaus jo hieman demomaisten soundien ja omaperäisesti tulkittujen laulujen ansiosta. Riffeissä on paikoin mausteita niin Cathedralin groovemmasta ja nopeammasta materiaalista kuin NWOBHM:stakin, kun taas vokalisti Manu Kuutti kuulostaa omiin korviini Ville Laihialalta, joka yrittää apinoida Taneli Jarvaa. Ajassa, jossa lähes jokainen debyyttialbumi huokuu jo kaikin puolin huikeaa ammattimaisuutta, Flora Meets Fauna on samanaikaisesti sekä miellyttävän inhimillinen että aavistuksen amatöörimainen ilmestys.
Jollain tavalla - kenties laulujen aiheuttamien mielikuvien vuoksi - Flora Meets Faunasta tulee mieleen NWOBHM-vaikutteinen ja juurevampi versio Sentencedistä. Esimerkiksi kuutosraita Headstonen alku henkii tällaista fiilistä varsin voimakkaasti, ja itse asiassa kappale nouseekin omalla asteikollani yhdeksi levyn parhaista. Se malttaa edetä kiireettömästi; toisin kuin vaikkapa turhan hektinen Seaweed tai muutama muu vähemmän tähdellinen veisu. Varsinaisia hittejä ei levyltä löydy, eikä albumin perussuorittaminenkaan ole lopulta erityisen vakuuttavaa. Kokonaisuutena levy taipuu valitettavasti tylsän puolelle. Headstonen lisäksi nostaisin levyn parhaaksi veisuksi Reality on High Heelsin, jonka kertosäe rullaa jo varsin mukavasti. Musiikillisesti parhaimpina hetkinä edes laulu ei enää särähdä omaan korvaani niin pahasti. Pienellä varauksella voidaan siis sanoa, että Violet Halon resepti huokuu jonkin verran potentiaalia ja omaperäisyyttä, minkä lisäksi yhtyeen musiikin rehellisyys ja konstailemattomuus ansaitsevat yhtyeelle erityistunnustuksen. Siitäkin huolimatta Flora Meets Faunan kohtalona on kyntää keskinkertaisuuden runsasta kasvustoa.
04.05.2008, Antti Korpinen |
|
