|
01. Best Years
02. Can You Hear the Wind Blow
03. Call on Me
04. All I Want All I Need
05. Good to Be Bad
06. All for Love
07. Summer Rain
08. Lay Down Your Love
09. A Fool in Love
10. Got What You Need
11. 'Til the End of Time |
Mr. Smooth on täällä taas. Whitesnaken paluun viisivuotissuunnitelma on edennyt vaiheeseen, jossa yhtye julkaisee ensimmäinen studioalbuminsa lähes kymmeneen vuoteen. Tähän saakka ilmoitetun informaation mukaan on myös erittäin luultavaa, että Good to Be Bad tulee jäämään bändin viimeiseksi studiorieskaksi. Jos näin on, otan hatun päästäni vanhan herran kunniaksi, sillä Whitesnake jättää studiot todella tyylikäs levy plakkarissaan.
On hämmentävää kuinka hard rockin vanhempi valtiomies, aina elegantti "The Snake Charmer" David Coverdale saa palkkasoturibändiinsä ja levyihinsä läpi vuosikymmenten aina sen leimallisen Whitesnake-soundin ja ilmeen siitä riippumatta kenen kanssa kulloinenkin albumi on sävelletty. Whitesnake-ilmeessä ei ole kysymys edes pelkästään Coverdalen laajalti imitoidusta laulusoundista, vaan koko paketista. Niinpä myös pääasiassa Doug Aldrichin kanssa kynäillyltä Good to Be Badilta löytyy Coverdalen syytteeseen asettamiseen riittävät todisteet siitä, että kyseessä on jälleen täysverinen Whitesnake-levy: on nerokkaan yksinkertaista ja lihaksikasta heavyriffiä, bluesahtavaa hardrockin vääntöä, kaksipiippuinen kitarasankaritykistö, Tarzan-vokalisointia, kaksimielistä lyriikkaa ja muutama naisväeltä kalsarit jalasta pudottava balladi. David Coverdalen lauluääni on miehen iän huomioonottaen käsittämättömän kovassa tikissä. Levy tarjoaa siis aivan kaiken, mitä Whitesnake-levyltä vain odottaa saattaa. Ja vähän päälle. Jälkimmäiseen luokkaan kuuluvat ainakin Got What You Needin hitusen yllättävä Let There Be Rock -pastissi ja All For Loven vahvat Thin Lizzy -vibat.
Levyltä puuttuu Here I Go Againin tai Cryin' In the Rainin kaltainen superhitti, muitta toisaalta pitkäsoitolla ei ole myöskään yhtään täytebiisiä. Kauttaaltaan tasalaatuista albumia joutuu kuulostelemaan muutamaan kertaan ennen kuin se todella puraisee. Pari ensimmäistä kuuntelua menee ihmetellessä onko levyllä oikein mitään, mutta kun albiinokäärme iskee hampaansa kiinni kuulijaan, se ei helpolla irti päästä. Meikäläisen kirjoissa alusta loppuun tasaisen tyylikäs Good To Be Bad menee Whitesnaken uran kolmeen parhaaseen albumiin.
08.05.2008, Mape Ollila |
|
