|
01. Slowly We Die
02. Freefall
03. Save me from Outside World
04. Crying in Solitude
05. Candle for the Doomed
06. Nothing is Holy
07. The Devil is Down
08. Shallow Waters
09. Fly Me Away
10. God Among Us
Kesto: 41:01 |
Genrettäminen on yksi metallin hienoja asioita. Väkisin vääntämällä saa aikaan mitä mielenkiintoisempia lokeroita, joihin voi itsensä tunkea. Itä-Suomesta ponnistava Monsteriser on päättänyt olla 'heavy grungea', mikä on hieman kumma määrittely. Löydän bändistä kyllä heavyn, mutta grunge on kateissa kuin tukkahevi 90-luvun alussa.
Monsteriserin musiikki tällä kakkoslevyllä on minusta enemmän stonerin suuntaan, ainakin sen stereotyypin mukaan, mitä kyseisestä musiikkityylistä tiedän. Tai ainakin sen perusteella, mitä grungesta tiedän. Jos unohdetaan suosiolla yritykset summata musiikki yhteen tai kahteen sanaan, niin Monsteriserin musa muuttuu punkin, rockin ja heavyn suhteellisen perinnetietoiseksi sekoitukseksi.
Monsteriser turvautuu ensisijaisesti perusasioihin, sillä riffeillähän se tämäkin kulkee. Koko hoito on kuorrutettu kertosäkeillä, joissa on yritystä. Kaikenlaisella kokeellisuudellakin on jalansija biisisisällöissä. Ongelmaksi muodostuukin se, että kaikkea yritetään olla liikaa ja yritys jää osittain puolitiehen. Riffit toimivat joskus hyvin, mutta paras terä jää saavuttamatta. Kertsit jäävät mieleen jos ovat jäädäkseen ja melodiat ovat melkolailla vaatimattomia. Eihän Shortcuts to a Dead End toki edes yritä olla erityisen eeppistä musiikkia, mutta silti yksinkertaisemman musan ystävä toivoo että musikaaliset asiat olisivat kunnossa ja tarpeen vaatiessa toistoa käytettäisiin vain tehokeinona. Pari biisiä levyljtä jää muita paremmin mieleen:, hitaammat Fly Me Away ja Cry in Solitude, jotka toimivat keskimääräistä levyn kappaletta paremmin. Näissä kahdessa kuitenkin on hieman tunnelmaa, sitä salaista ainesosaa joka valtaosasta muita biisejä puuttuu.
Kun levyllä on vielä suhteellisen steriili äänimaailma niin kokonaisuus jää pahasti siitä, mitä se olisi voinut olla. Tällainen musiikki vaatisi enemmän kuraa soundeihin ja soiton otekin on vähän liikaaa metronomin varassa. Shortcuts to a Dead Endin meininki pitäisi minusta olla enemmän fiiliksen varassa, vähän sinnepäin ja sopivan räkäinen.
Levy on ammattimainen tuotos, mutta jotenkin kattaus kuitenkin lupaa enemmän kuin antaa. Vaikkei biiseissä vikoja sinänsä olekaan, niin mahdollisuudet olisi niin paljon parempaankin, että väkisinkin Shortcuts to a Dead End on enemmmän tai vähemmän pettymys. Tätä musiikkia kun ei saisi mielestäni keittää ihan täysin kypsäksi, koska se oikeastaan poistaa musiikin magian. Ei nämä toimi millisekunnintarkalla timellä, moderneilla soundeilla ja varovaisella ilmaisulla. Ilmaisun pitäisi olla selvästi rennompaa, sitten Monsteriseria luukuttaa seuraavan kerran pickupilla aavikon yli ajellessaan.
02.05.2008, Turkka Holmqvist |
|
