|
01. Advertencia
02. Regresando Odio
03. Soy Maldito
04. Rituales Salvajes
05. Yo no Fui
06. Padre Pedofilo
07. Enterrado Vivo
08. Puta con Pito?
09. Adelitas
10. Twiquiado
11. Perro Primero
12. Sadistico
13. Batalla Final
14. Cristo Satánico
15. Y Tu Mama Tambien
16. Unknown
17. Matando Güeros
Kesto: 51:17
|
Jos nimi Dino Cazares ja latino-grind sattuvat osumaan kiinnostuksen kohteisiin, kannattaa tarkistaa orkesteri nimeltä Asesino: kyseisessä yhtyeessä kun molemmat vaatimukset täyttyvät. Joku saattaa nähdä Asesinon eräänlaisena Brujerian jatkeena ja kaipa tämä sellaisesta vallan hyvin käykin.
Asesinon aihepiiri ei liiku kovin keveillä kulmilla, sen voi jo päätellä vaikkapa kappaleista Padre Pedofilo tai Puta con Pito, mutta eivätpä aiheet grindin parissa kovin ennennäkemättömiä ole. Espanja ei omaan korvaan niitä mieluisimpia kieliä metallimurinoissa ole, mutta jollain perverssillä tavalla se alkaa jossain vaiheessa levyä kuulostaa lähes itsestäänselvältä valinnalta tämänkaltaiseen rypistykseen.
Kun bändi kerta lyyrisellä saralla tarjoaa oivaa peruskamaa, voi samaa sanoa musiikillisestakin puolesta, ainakin pääosassa levyä. Lyhyehköt biisit liikkuvat grindin ja brutaalihkon death metalin välimaastossa, ja toki bändi hommansa hallitsee. Mausteeksi sekaan on nakattu muun muassa jonkin verran koomisen oloista puhepätkää, mutta kiintoisampaa aspektia tarjoavat levyn loppupuolelta löytyvät raidat. Nimibiisi Cristo Satánico on elokuvamaisuudessaan tyylikäs veto, ja heittää kehiin mielikuvat toisen grind-porukan, Impaledin, oivista kauhuleffatyylittelyistä. Sen sijaan grind-pop-pala Y Tu Mama Tambien – vapaasti suomennettuna ”Ja mutsiasi myös” on kerrassaan hämmentävä, eikä useankaan kuuntelun jälkeen tule osanneeksi päättää pitääkö kappaleesta vai ei.
Laadukasta perusgrindia kaipaavalle Cristo Satánico tarjoaa juuri sitä mitä pitääkin. Kaupan päälle kuulija saa annoksen machomausteita, sekä muutamia yllättäviä iskuja, joiden onnistuminen jakaa takuulla mielipiteitä. Onkin vaikea uskoa bändin jättävän ketään kylmäksi ainakaan koko levyn kuultuaan.
01.05.2008, Marko Saarinen |
|
