|
01. Flaming Rain
02. Locked in a Coffin
03. White Noise
04. Cult of Joy
05. Horned Serpent
06. Buried in a Swamp
07. Angel
08. Denied Memories
09. Beneath the Silent Cities
10. Son of the Moon
Kesto 48:38 |
Chaosweaverista ehti jo odotella ennakkohehkutusten valossa yhtä tämänvuotista metallisensaatiota tulokasosastolla. Yhtyeen debyytin aiheuttamaa tunnetilaa ei sentään voi kuvata pettymykseksi, mutta hieman tyhjäksi se odotuksiinsa nähden silti jättää. Seitsenhenkinen yhtye on taikonut monimutkaisen paketin jylhää ja ennakkoluulotonta hybridimetallia, jossa on viitteitä Dimmu Borgirin tyyliseen sinfoniseen black metaliin, mutta silti liikutaan melodisessa ja raa’ahkossa dark metalissa ja sekavan kaaosmaiseman partaalla vastaan tulee selkeimpänä vertauskohtana Bal-Sagoth. Luova hulluus kukoistaa ja tietynlainen linjattomuus on tässä tapauksessa eduksi, sillä mielen syövereitä riipivä tummasävyinen painostus ei tarvitse rajoja. Makoisia kitarariffejä on viljelty kohtalaisesti, mutta koskettimet ovat vallanneet näkyvän pääosan. Industrial- ja thrash-vivahteet siivittyvät mukavasti jopa hieman avantgardemaisiin tunnelmiin.
Kokonaisuutena Puppetmaster of Pandemonium on massiivinen ja tuotos ja biisitasolla on löydetty hyviä yksilöitä, vaikka päätösraitaa lukuun ottamatta materiaali onkin samankaltaista.
Avausraita Flaming Rain puhaltaa pelin hyvin käyntiin kirpeällä painostavuudellaan. Keveämpi White Noise taas hiihtelee hieman Nightwishille ominaisilla laduilla ja Buried in a Swamp taas osuu keskiaikaisempiin tunnelmiin. Angelin ja Denied Memoriesin mukavan pahaenteinen ja harmoninen synatunnelmointi on levyn suola ja onpa kautta linjan seassa myös klassisen musiikin elementtejä. Levyn vierailijakaarti on varmasti vuoden kovimpia, ellei kovin. Siitä ei pisteitä heru, mutta ainakin päätösbiisi Son of the Mooniin on saatu hieno ja koskettava lopetus, johon lähes unohtumattoman panoksensa antaa metallikultakurkku Jules Näveri. Biisi hiihtelee eeppisessä otteessaan hyvin mylvivän mullikuoron voimin ja loppuosa liikkuu vahvasti Amorphiksen viitoittamilla urilla.
Kotimaan kamaralla Chaosweaver on melkoisen uniikki bändi. Palaset on käsissä ja ne yhteen liittämällä voi tuloksena olla taatusti klassikon arvoista materiaalia. Suurinta huippua Chaosweaver ei silti debyytillään saavuta, mutta tällaisella konseptilla on jatkossa mahdollisuuksia odottaa vaikka minkälaisia helmiä.
30.04.2008, Tero Lassila |
|
