|
01. If Only
02. Ecstasy
03. So Close So Far
04. Endless Road
05. Sincerely
06. True Friendship Never Dies
07. We're Here Now
08. Redemption
09. For You
10. Enough Is Enough
11. Out In The Cold
12. When The City Is Quiet
13. A Merced De La Lluvia
Kesto: 56:42
|
Ero keskinkertaisen ja hyvän metallin välillä on joskus äärimmäisen pieni. Siksipä levyjen arviointi on toisinaan kovin vaikeaa. Esimerkiksi poweria ja progea ristisiittävä Ebony Ark on geneerinen esimerkki bändistä, josta ei tiedä onko se hyvä vai samantekevä. Meriittejä bändille ja biiseille irtoaa paljonkin, mutta valitettavia tunarointejakin on havaittavissa.
When the City is Quiet on melkein tunnin tuuttaus naislauluin varustettua poweria. Yhtyeen solistina toimii myös sen paremman espanjalaisen powerbändin, Dark Moorin, riveissä vierailijana kunnostautunut Beatriz Albert. Kuriositeettina mainittakoon että bändin edellinenkin solisti oli Dark Moor -jäänne, joten siinä bändissä ovi on käynyt ahkerasti. Dark Moor -miehistölainoistaan huolimatta Ebony Ark on oma kokonaisuutensa.
When the City is Quiet on Ebony Arkin kolmas tuotos ja vähän pidempi yrittäminen kyllä kuuluu; musiikissa on kyllä paljonkin tolkkua ja oivallusta. Melodiaa löytyy, riffit osuvat kohdalleen ja biiseissä on tarttumapintaa. Ongelmani bändin sijoittamisesta hyviin tai keskinkertaisiin onkin kiinni lähinnä solistista - en tiedä onko kyseessä yhdistelmä huonoa itseilmaisua, pelkkää teknistä osaamattomuutta vai mitä, mutta aina toisinaan naikkosen henkäily alkaa ottamaan hermoille. Joskus tulee mieleen mitä etelän auringossa on ajateltu, kun moista levylle päästivät. En tosin aivan täysin usko solistin huonouteen, sillä levyllä on myös joukko todella hyviä hetkiä, mutta niiden vastapainoksi melkoista määkimistä. Laulusuoritusta vaivaa se, että ilmaisun tehokeinoja toistetaan niin usein, että niistä katoaa maku.
Kokonaisuutena ylipitkän When City is Quietin kuunteleminen puuduttaa, levyssä on parisenkymmentä minuuttia liikaa. Yksittäin kuunneltuina biisit potkivat kivasti eikä laulajakaan ärsytä, mutta pidemmän päälle kokonaisuus alkaa kuristaa. Täysi epäonnistuminen levy ei missään nimessä ole ja parantamista voi tehdä lähinnä kokonaisuutta viilaamalla ja onkin sinänsä sääli, että biisinikkari on tuupannut kaikki jämätkin levylle saakka.
08.04.2008, Turkka Holmqvist |
|
