|
01. ...Of Fortune And Failure
02. Corroded By Fear
03. As Long As We Are One
04. Nothing Is Lost
05. The Pessimist
06. Enter Today
07. Sorrows
08. Close To Collapse
09. Too Deep Inside
10. Frustrations
11. Inner Exile |
Mourning Caressin Innocent Exile on jatkoa kuusi vuotta sitten ilmestyneelle bändin ensilevylle. Kuusi vuotta on pitkä aika tehdä kakkoslevyä ja saattaa johtua monestakin syystä. Parhaassa tapauksessa aika on käytetty levyn tuunaamiseen ja uuden materiaalin äärimmilleen trimmaamiseen. Pahemmassa tapauksessa on vaihdettu levy-yhtiötä, annettu soittajille monoa tms. Vaikeuksien kautta, mutta kuitenkin uusin Mourning Caress -kiekko on nähnyt päivänvalon ja sen tekijöiden puolesta melkein toivoin, että teos olisi mitä parhain. Lopputulos on valitettavasti kovin kaukana siitä. Uutukainen on pohjimmiltaan "ihan kiva", mutta siinä on yksi isompi sudenkuoppa.
Yksinkertaisesti summaten Inner Exile on perussisällöltään keskinkertaisia riffejä ja mielikuvituksentonta huutolaulua. Solistin työskentely kuulostaa kuin miehellä olisi levytyssessiossa ollut kravatti liian kireällä. Ponneton ja ohut kihinä kuulostaa pidemmän päälle varsin luotaantyöntävältä. Muuten levyn materiaali on ihan OK-tasoista kamaa, vaikkei mitään erityisen uutta luovaa olekaan. Soundit on hyvät, joissakin biiseissä melodian taju nostaa rumaa päätään ja narulle on tarttunut ihan oikeasti toimivia kokonaisuuksiakin. Jos laulaja ei olisi näin paska, niin levyllä olisi enemmänkin asiallisia biisejä. Nykyisellään luokaton solisti vetää huomionsa liiaksi puoleensa ja energia keskittyy enemmän laulun halveksumiseen kuin taustan kuunteluun.
Ei levy kokonaisuudessaan skeidaa ole, siellä täällä on biisin mittaisia onnistumisen keskittymiä. Nämä keskittymät eivät kyllä jää erityisen hyvin mieleen, mutta eroavat edukseen levyn muusta materiaalista. Tätä ne eivät kuitenkaan tee sen takia, että olisivat hyviä vaan parempia kuin muut biisit. Näissä biiseissä se karjuminen jopa toimii osana biisiä ilman, että kokonaisuus rasittaisi kuulijan aisteja. Sinänsä on vähän sääli, että muuten ihan keskinkertaisen bändin paikka on hieman keskiviivan alapuolella pelkästään solistin takia, mutta ei voi mitään. Kokonaisuus ratkaisee eikä "entäpä jos" -pisteitä oikein voi jakaa.
18.04.2008, Turkka Holmqvist |
|
